Vanhassa vara parempi

Vintage-kellot veivät Pauli Pippolan mennessään, ja niistä tuli hänelle ammatti. Viitasaarella työskentelevä kelloseppä opiskelee nyt Pokella yrittäjäksi.

Kelloseppä Pauli Pippolan työpöydällä Viitasaarella on mielenkiintoisen näköisiä työkaluja: mikrometri, liipotinvaaka, jousenkokoaja ja käynnintarkistaja. Lasikuvun alla, pölyltä suojassa, on työn alla olevan rannekellon koneisto.

Kello ja kulta Wiisarissa työskentelevä Pippola, 27, saa tehdä työkseen juuri sitä, mistä on kiinnostunut: tutkia ja korjata kelloja. Sekä tehdä monenlaista kello- ja koruliikkeen asiakastyötä tuotekuvauksista myyntiin ja kaiverruksista postitukseen.

– Kaikkea mahdollista kahvinkeittoon asti, hän kertoo.

Historiasta hyötyä

Oman alansa Pippola löysi mutkan kautta. Lukion jälkeen hän kävi kokeilemassa ohjelmistotekniikan opintoja Jyväskylässä ja totesi hyvin pian, että ei nappaa. Ajatus kelloseppäkoulusta hiipi mieleen jostain, kaverikin oli sinne hakenut.

– Olen aina tykännyt näperrellä kaikenlaista, esimerkiksi pienoismalleja. Harrastan myös vanhoja asioita – autoja ja moottoripyöriäkin nuorempana. Näistä harrastuksista on tässä työssä hyötyä.

Hyvä ajoitus

Viitasaarelle Pippola päätyi sanojensa mukaan ”tsoukista” kurssikaverinsa kanssa.

Kello ja kulta Wiisarin toinen omistaja Paula Tyyskä oli samalla kelloseppäkurssilla Pippolan kanssa ja houkutteli hänet töihin Keski-Suomeen. Se sopi Vimpelistä kotoisin olevalle Pippolalle.

Pippola valmistui kellosepäksi juuri ennen pandemian puhkeamista.

– Myöhemmin valmistuneilla on ollut vaikeuksia löytää töitä. Monet haluavat töihin ulkomaille, mutta minä olin saanut Kehä kolmosestakin tarpeekseni, hän kertoo.

Viitasaaren kello- ja koruliikkeessä onkin hyvä tilanne, sillä talossa on kaksi kelloseppää.

Mutta mikä vanhoissa aikaraudoissa kiehtoo?

– Vanhat kellot ovat yhdistelmä aikansa muotivirtauksia ja huipputeknistä osaamista. Niiden korjaaminen ei ole aina välttämättä kauhean vaikeaa, mutta mielenkiintoista, Pippola pohtii.

Tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä työ kyllä vaatii.

Joustavaa opiskelua

Pauli Pippola on jatkanut opintojaan Pokella suorittaen reilu vuosi sitten liiketoiminnan ammattitutkinnon. Se oli hänen mukaansa pintaraapaisu, ja nyt hän opiskelee yrittäjän ammattitutkintoa. Suunnitelmissa on valmistua tänä keväänä.

Pokea Pippola kiittelee hyvästä ja joustavasta ohjauksesta.

– Asiat ovat selkeitä, ja opiskelusta on tehty helppoa, hän sanoo.

– Yrittäjäkurssilla minun kanssani on ihmisiä romu- ja metallinkeräysalalta, kuljetusyrittäjä sekä ompelija. Se on tosi mukavaa. Olisi aika tylsää, jos paikalla olisi vain kelloseppiä, Pippola nauraa.

Yrittäjän tutkinto on Pippolan mukaan hyvä olla olemassa, vaikka hänellä ei tällä hetkellä ole suunnitelmissa oman yrityksen perustamista.

– Jos se on minusta kiinni, jatkaisin tässä työssä hamaan tulevaisuuteen. Kellosepät kuitenkin usein toimivat itsenäisinä yrittäjinä kivijalkakaupoissa tai ns. vuokratuoliyrittäjinä.

Tutkintoon sisältyvät opintokokonaisuudet hän soveltaa työpaikkansa tarpeisiin päivittäen esimerkiksi liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmaa. Oman huomionsa saa sähköinen liiketoiminta. Esimerkiksi vanhojen kellojen harrastajat ovat jo löytäneet Pippolan asiantuntemuksen perässä Viitasaarelle.

– He ovat lukeneet blogiani ja sen perusteella ottaneet yhteyttä, hän kertoo.

Kiinnostaako sinua yrittäjäopinnot? Lue lisää yrittäjän ammattitutkinnosta ja hae mukaan!