Kriisejä ja kyyneleitä

Mervi Kontio halusi työhön, jolla on merkitystä. Lähihoitajan opinnot Pokella veivät hänet juuri sinne, keskelle lasten ja nuorten elämää.

Mervi Kontio, 47, tiesi pitkään, että jokin muutos oli tulossa. Kiireinen kaupan ala tulosvaatimuksineen ei tuntunut enää omalta.

– Sanoin varmaankin jo kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen kerran ääneen, ettei minua enää kiinnosta kassakone, kertoo Kontio.

Takana oli kymmenen vuotta työtä yrittäjänä kukkakaupassa ja viime vuodet hallinnollisissa tehtävissä kaupan alalla.

Vaati kuitenkin pitkää kypsyttelyä ja oman sisimmän tutkiskelua ennen kuin aika oli oikea alanvaihdokselle. Siinä välissä Kontion neljä lasta ehti kasvaa aikuisiksi 15-vuotiasta kuopusta lukuun ottamatta. Perhe palasi Keski-Suomeen ja Äänekoskelle Rovaniemellä vietettyjen vuosien jälkeen.

Lopulta pandemia koitui Kontion kohtaloksi, hyvällä tavalla.

– Kun korona pysäytti maailman, minäkin pysähdyin. Ajattelin, että nyt minä sen teen. Sanoin itseni irti ja pidin kaikki pitämättömät lomat. Minulla oli kymmenen kuukautta aikaa selvitellä, mitä ryhtyisin tekemään.

Lopulta hän päätti hakea Pokelle opiskelemaan lähihoitajaksi.

Miten selviän?

Jos alanvaihdos oli pitkän kypsyttelyn tulos, niin myös opiskelemaan ryhtyminen vaati reipasta mieltä ja rohkeutta.

– Jännitin, miten selviän ja osaanko enää opiskella, kun aikaisemmasta tutkinnosta oli niin kauan aikaa, floristiksi kouluttautunut Kontio kertoo.

Pelot osoittautuivat pian turhiksi. Kontio oli päiväopiskelijana ryhmässä, jossa ikäjakauma oli juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneista yli viisikymppisiin ihmisiin. Kontio kehuu vuolaasti opiskelukavereitaan ja porukan ryhmähenkeä. Kaikki auttoivat ja kannustivat toisiaan, ja erilaiset lähtökohdat saivat aikaan herkullisia keskusteluja.

– Ryhmässämme oli mahtavia nuoria, jotka ravistelivat meitä vanhempia ja antoivat omalle pääkopalle ajateltavaa.

Poken opetukseen Mervi Kontio on myös tyytyväinen. Ja vaikka opinnot lähtivätkin sujumaan hyvin, mitenkään helpolla hän ei päässyt.

– Toki opinnoissa piti nähdä vaivaa. Antoisaa oli sellaisten opettajien kanssa, jotka vaativat meiltä. Esimerkiksi äidinkielen tehtävän opettaja haastoikin tekemään podcastina, ei kirjoittamalla.

Kontio sai opintoihinsa Kelan harkinnanvaraista omaehtoisen opiskelun tukea.

Hyvät harjoittelut

Mervi Kontio erikoistui mielenterveys- ja päihdepuolelle ja valmistui lähihoitajaksi joulukuussa. Hän kertoo olleensa onnekas myös harjoittelupaikkojen suhteen.

– Kiitos opettajien, pääsin harjoitteluun lastensuojelun puolelle. Tiesin alusta asti, että haluan keskelle kriisejä ja kyyneleitä, Kontio sanoo.

Harjoittelu meni niin hyvin, että Kontio on saanut tehdä työvuoroja yksityisissä Wörtti ja Wartti -lastensuojeluyksiköissä siitä lähtien. Hän tekee sijaisuuksia myös esimerkiksi kouluissa. Tällä hetkellä Kontio nauttiikin keikkatyöläisen elämästä, jolloin työvuoroja voi sovitella itselle parhaiten sopiviin aikoihin. Töitä lähihoitajalle riittää.

Ja kun vauhtiin pääsee, niin miksei opintoja voisi jatkaakin? Sosionomin tutkinto saattaa olla seuraava tavoite. Yksi asia kuitenkin on, mistä Mervi Kontio ei enää halua tinkiä.

– Nykyään ymmärtää työyhteisön merkityksen. Hyvässä työyhteisössä on hyvä esimies, ja siellä tuetaan toinen toisiamme, hän pohtii.

Haluatko sinä uusille urille? Meillä on jatkuva haku moniin erilaisiin tutkintoihin.