Harjoittelussa tunturien sylissä

Takanani on puolisen vuotta erä- ja luonto-opasopintoja. Koska näillä kilometreillä ymmärtää jo ajan merkityksen, on mahdollisuuksiin tartuttava nyt eikä sitku. Niinpä suuntasin Kiilopäälle Wilderness Muotka -hotelliin opasharjoittelijaksi. Ruuhkavuosia elävä perheenäiti ei ehkä muuta Lappiin koko talvikaudeksi, mutta kaksi viikkoa onnistuu ilman suuria traumoja.

Perheomisteinen Wilderness-hotelliketju toimii Inarin ja Sodankylän kuntien alueella viiden hotellin voimin, ja asiakkaat ovat pääasiassa Keski-Euroopasta ja kauempaa maailmalta. Oppaita Kiilopään kainalossa sijaitsevassa tyylikkäässä Lappi-henkisessä miljöössä työskentelee talvikaudella 16, ja myös he edustavat monia eri kansallisuuksia. Kieli vaihtuikin englanniksi sillä hetkellä, kun astuin safaritalon kynnyksen yli.

On virkistävää ja terveellistä päästä kurkistamaan uuteen työpaikkaan ihan toisesta vinkkelistä kuin palkattuna, vastuullisena työntekijänä. Harjoittelijana saa havainnoida ja oppia ammattilaisilta sekä poimia itselleen kaikki hyvät keinot ja konstit. Näitä hetkiä osaa todella arvostaa.

Kaikilla työpaikoilla on nykyään kiire, silti opiskelijan perehdytys tulisi hoitaa asiallisesti. Onko siihen aikaa? Uskaltaako opiskelija kysyä, jos ei ole jostain asiasta ihan varma? Millainen asenne ja ilmapiiri työyhteisössä on – onko harjoittelija omaa työtä hidastava rasite vai apukädet ja bonus työn suorittamisessa? Millainen läppä lentää kahvihuoneessa?

Minulla kävi uskomaton tuuri. Moni-ilmeinen opasporukka otti avoimesti vastaan, neuvoi ja antoi kokeilla omiakin siipiä. Oli mukavaa huomata, että kaikki tähänastinen elämänkokemus hyödyttää ihmisten kohtaamisessa ja asiakaspalvelussa, sillä sitähän oppaan työ pääasiassa on. Muotkan kansainvälisessä kuplassa sattui lähes päivittäin, että minä olin retken ainoa syntyperäinen suomalainen lumikenkäilijä tai moottorikelkkailija. Opin oppailta itse paljon Lapin luonnosta, mutta joskus saatoin jopa antaa lisätietoa mustikkamehun keittämisestä tai suomalaisten kettujen rabies-tilanteesta.

Lappiin tulevat matkailijat haluavat nähdä lunta ja poroja. Lumikenkäily, hiihto, moottorikelkkailu, läskipyöräily ja pilkkiminen ovat asioita, joita monet kokeilevat ensimmäistä kertaa elämässään. Yksi asia on kuitenkin yli muiden: revontulet. Myyttiset, ainutlaatuiset revontulet kiinnostavat valtavasti, ja monella matkailijalla on aiheesta tietoa paljon jo etukäteen. Vain näköhavainto puuttuu, ja niitä Lapin matkanjärjestäjät yrittävät tarjota kelillä kuin kelillä.

Harjoittelijana esimerkiksi juttelin mukavia, tein retkieväitä, vakuutin pukemaan kahdet villasukat päällekkäin, kiinnitin suksia, neuvoin joustamaan polvista, varmistin turvallisuutta, autoin ladulle kaatuneita nousemaan ylös, humpsahdin metriseen hankeen, tsemppasin ja kannoinpa yhden väsähtäneen asiakkaan suksetkin takaisin hotellille. Hmm, muistuttaa aika paljon eskariopen hommia.

Kun harjoittelija palasi kämpille puolen yön aikaan revontuli-illanvieton jälkeen termospullot tiskattuaan, tuli uni nopeasti. Saattoivat joskus jäädä hienot revontuletkin näkemättä.

Maija Voutila, 48, on Keski-Suomessa asuva varhaiskasvatuksen opettaja ja toimittaja, joka opiskelee tällä hetkellä Pokella erä- ja luonto-oppaaksi.

Kiinnostuitko erä- ja luonto-opaskoulutuksesta? Lue lisää ja hae mukaan!