Mitä on työnohjaus ja mihin sitä tarvitaan?

Sosiaali- ja terveysalan ammateissa työskentelevien keskuudessa työnohjaus on vakiintunut sekä työmuodoksi että käsitteeksi. Aluksi työnohjauksen keskiössä oli asiakkaan ja työntekijän välisen suhteen käsittely, mutta näkökulma koettiin suppeaksi. Työnohjaustyön ja työnohjauskäsitteen määrittelyä laajennettiin sisältämään työnohjauksen tavoitteellisuus, työn tekeminen ja työn kehittäminen.

Työnohjauksen tavoitteet ja perustelut ovat vuosien saatossa muuttuneet. Nykyisin ajatellaan, että työnohjauksen keskiössä on työ ja työn kehittäminen. Työnohjauksen keskeisenä tehtävänä on ollut ja on edelleen työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tukeminen; näin toimittaessa työnohjaukseen käytetty aika on aina perusteltua!

Työnohjaustutkimuksen vaikuttavuustutkimukset osoittavat työnohjauksen vaikutukset kolmella alueella.

• Työnohjaus vaikuttaa ohjattavan toimintaan sitä parantaen ja laatua kohottaen.
• Ohjattavan ammatti-identiteetti vahvistuu ja selkiytyy.
• Työyhteisöjen toiminta paranee.

Suomen Työnohjaajat ry määrittelee työnohjauksen seuraavasti:

”Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä.”

Yksi työnohjauksen keskeisistä eettisistä periaatteista on asiakaslähtöisyys. Työnohjaus lähtee aina asiakkaan, ei työnohjaajan, tarpeista. Jokaisen on tunnistettava omat tarpeensa, voimavaransa ja mahdollisuutensa, kun alkaa pohtimaan työnohjaukseen hakeutumista; päätöksentekoon ei saa tai voi toinen vaikuttaa. Työnohjaus on hyödyllinen tapa kehittyä niin työntekijänä kuin työyhteisönä. Yhdessä pohtiminen avaa uusia näkökulmia ja lisää ymmärrystä itseä ja muita kohtaan. Parhaimmillaan työnohjaus ennaltaehkäisee työuupumusta ja tukee tavoitteellista ja laadukasta työntekoa; myös ohjaustyötä. On kuitenkin hyvä muistaa, että työnohjaus ei pelkästään anna voimavaroja, se voi viedä myös voimia.

Voimavarakeskeisenä työnohjaajana haluan nostaa joitakin Maaret Kallion (2020) ajatuksia toivosta voimavarana. Kallio muistuttaa meitä siitä, että toivo ei ole vain tunne, vaan se on elämän perusvoimavara. Voimme ajatella, että toivo on hyvän elämän keskeinen rakennusaine sekä lohtuvoima elämän vaikeuksissa ja kriiseissä. Toivo ei ole hetkellinen miellyttävä tunnetila, vaan dynaaminen voima, joka kannattelee hyvää elämää ja auttaa meitä kurottumaan kohti tulevaa vaikeuksista huolimatta; myös työelämässä ja kaikissa sen ohjaustilanteissa.

Ehkä hieman idealistisesti liityn myös Kallion ajatukseen siitä, että ”Oma hyvä on ennen kaikkea jalostettava yhteiseksi hyväksi”. Mielestäni työnohjaukseen kuuluu hyväntahtoisuus ja auttamisenhalu. Työnohjaaja ei voi kuitenkaan kritiikittömästi lähteä mukaan ohjattavan tunteisiin, vaan ohjaustilanteissa tulee muistaa empaattinen etäisyys, näkökulmien laajentaminen ja eri osapuolien näkemysten valottaminen. Silti Kallion ajatuksiin on hyvä lopettaa: ” Älä pidättäydy sanomasta hyvää tai ratkomasta pahaa, vaan uskalla vaikuttaa, puhua, korjata ja rakastaa. Suurimmat virheet eivät läheskään aina synny pahasta, vaan siitä, että hyvä jää tekemättä.”

Kiinnostuitko työnohjauksesta?

Meillä alkaa jälleen uusi työnohjausryhmä lähihoitajaopiskelijoiden työpaikkaohjaajille ja arvioijille helmikuussa.

Lue myös ensimmäisen työnohjausryhmän kokemuksia!

Tiina Silvennoinen

mielenterveys- ja päihdetyön opettaja

voimavarakeskeinen työnohjaaja

Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto