Language
Etsi sivustolta
20.8.2026
Wilhelmina Broersma, 18, vietti maaliskuussa kolme ikimuistoista viikkoa Erasmus-vaihdossa Irlannissa. Reissuun hänet innosti paikallisen Sligon ammatillisen oppilaitoksen (educational college) opettaja, joka kävi vierailulla Pokella. Koulujen välillä on tehty yhteistyötä jo jonkin verran viime vuosina.
– Olen reissannut aika paljon ja tykkään matkustella. Tuntui siltä, että tämä tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, Broersma kertoo.
Ennen matkalle lähtöä Wilhelmina osallistui vaihtoon valmistavalle kurssille ja oli mukana Teams-palaverissa Poken ja Sligon edustajien kanssa.
– Kansainvälisten asioiden hoitaja Mari auttoi paljon valmisteluissa. Kun lähdin matkaan, Sligossa koulun opettaja oli minua vastassa, joten pääsin helposti perille.
Sligo on Luoteis-Irlannissa sijaitseva, suunnilleen Äänekosken kokoinen kaupunki.
– Vaikka enemmän se tuntui kylältä, Wilhelmina kertoo.
Kieliongelmia hänellä ei ollut, sillä Broersman isä on Yhdysvalloista ja englanti on hänen toinen äidinkielensä. Yhdysvaltojen lisäksi Broersma on viettänyt paljon aikaa myös Hollannissa sukulaistensa luona.
– Mutta kesti varmaan kolme päivää tottua Irlannin aksenttiin, hän nauraa.
Rennot aikataulut
Kolme viikkoa on jo niin pitkä aika, että arjessa ehtii huomata eroja ja yhtäläisyyksiä maiden välillä. Suurin ero liittyi ruokaan. Wilhelminan mielestä suomalainen kouluruoka on terveellisempää.
– Joka lounaalla oli ranskalaisia ja pekonia. Ruoka muistutti amerikkalaista ruokaa, hän sanoo.
Toinen huomattava asia oli tietynlainen rentous ja avoimuus, joka näkyi niin suhteessa uuteen opiskelukaveriin kuin opettajien ja opiskelijoiden välisissä suhteissa.
– Nuoret ottivat minut avoimesti vastaan ja tulivat kyselemään kaikkea. Opettajat saattoivat käydä kesken tunnin kahvilla ja palata sitten takaisin opetukseen. He olivat rennosti opiskelijoiden kanssa ja saattoivat vaikka halata. Henkilökohtainen tila tuntui paljon pienemmältä, Broersma pohtii.
Rentous näkyi myös aikatauluissa. Bussi saattoi tulla 15 minuuttia myöhässä, eikä sitä pidetty mitenkään erikoisena. Perjantaisin Broersma oli työssäoppimassa eläinkaupassa, ja ensimmäisellä kerralla hän saapui paikalle hyvissä ajoin ennen yhdeksää.
– Työntekijät ihmettelivät, että miten sinä tänne näin aikaisin tulit, hän muistelee.
Eläinten opiskelua
Wilhelmina pohti jatkosuunnitelmiaan viime vuonna Poken TUVA-linjalla ja sai keväällä opiskelupaikan Tarvaalan eläintenhoitajalinjalta. Sligossa Broersma sai vaikuttaa itse opintojensa sisältöön, ja hän pääsi tekemään paljon eläimiin liittyviä asioita.
– Aiheina olivat eläinten biologia ja esimerkiksi koirien fysiologia. Siellä oli oppilaiden ja opettajien omia koiria, joita sai hoitaa ja trimmata, hän kertoo.
Broersma pääsi myös tutustumaan eläinlääkäriin ja eläinpuistoon. Kotona Suomessa hänen seuranaan on kissa ja useita akaattikotiloita.
Uusia hyviä ystäviä
Vaihtonsa aikana Broersma majoittui isäntäperheessä yhdessä saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Hänen kanssaan Wilhelmina kävi ratsastamassa meren rannalla ja vieraili irlantilaisessa saunassa. Kämppiksistä tuli niin hyvät ystävät, että Philo on tulossa käymään Wilhelminan luona Suomessa.
Myös isäntäperheestä jäi hyvä muisto.
– Perhe oli tosi kiva ja vastaanottavainen. Irlantilaisia taloja ei lämmitetä talvisin samalla tavalla kuin Suomessa, joten lämmintä vaatetta piti olla ja tossut jalassa. Kun tulin takaisin kotiin, piti laittaa kotona lämpöä pienemmälle.
Perheessä asumista Broersma suosittelee muillekin, sillä sen ansiosta Erasmus-rahaa jäi muuhunkin kuin ruokaan. Apurahaa kolmen viikon vaihtoon oli hieman alle 2 000 euroa.