Language
Etsi sivustolta
17.6.2025
Tytti Savela-Rosti valmistui lähihoitajaksi ja haluaa tehdä ikäihmisten arjesta mielekästä.
Tytti Savela-Rosti valmistautuu iltavuoroon kotonaan Ranta-Hännilän kylällä Saarijärvellä. Edessä on vielä muutama työvuoro ikäihmisten hoivakodissa ennen kesälomaa.
Vastavalmistuneelle lähihoitajalle kesäloma onkin palkitseva ajatus, sillä edellisestä kunnon lomasta on monta vuotta aikaa.
– Olin maalimyyjänä rautakaupassa aina kesäisin monen vuoden ajan, hän kertoo.
Ei koskaan
ei koskaan
Reilut pari vuotta sitten Savela-Rosti, 54, näki somessa ilmoituksen, joka alkoi houkutella. Hoivakoteja ylläpitävä Attendo haki oppisopimuskoulutukseen lähihoitajiksi haluavia.
– Olin joskus aikoinaan käynyt sosiaalialan valmentavan koulutuksen, ja se oli jäänyt kiinnostamaan. En kuitenkaan pitänyt itseäni niin ihmisläheisenä, että alkaisin tähän työhön, hän naurahtaa.
Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Muun muassa verhoilijan, ompelijan ja catering-alan töitä tehnyt Savela-Rosti pääsi koulutukseen ja innostui.
– Tein tehtäviä ahkerasti, joskus istuin 12 tuntiakin koneen ääressä, hän muistelee.
Tytti Savela-Rosti on viiden lapsen äiti ja yhden lapsen mummo, ja perhe-elämällekin piti jättää opintojen ohessa tilaa.
Hänen mielestään oppisopimuskoulutus on hyvä tapa päästä heti kiinni työhön.
– Olemme koko ajan mukana työvuoroissa, joten työhön pääsee tutustumaan eri tavalla kuin kuuden viikon harjoitteluissa, hän sanoo.
Sekään ei tietenkään ole huono juttu, että opintojen ajalta saa palkkaa.
Käytännössä opiskeluaika kului siten, että työtä Herajärven ikäihmisten palvelukodissa oli 80 prosenttia viikosta, ja opiskelua Poken Tarvaalan kampuksella noin kahtena päivänä viikossa.
Kaksi vuotta oli aikamoinen urakka, mutta lopussa hymyilyttää.
– Välillä tuntuu uskomattomalta, että valmistuin, ja vielä aika hyvillä papereilla, hän iloitsee.
Hyvää
arkea
Tytti Savela-Rosti huomasi pian, että hän on oikealla alalla. Mikä työssä iäkkäiden ihmisten kanssa on kiinnostavinta?
– Hyvinvointi ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Opiskeluaikana olen oivaltanut, kuinka nopeasti toimintakyky heikkenee, jos ihminen ei liiku. Se vaikuttaa moneen asiaan, esimerkiksi tasapainoon.
Savela-Rostilla on aiheesta omakohtaistakin kokemusta, sillä ensimmäisenä opiskeluvuonna hän loukkasi polven eturistisiteen. Työn ja opintojen ohella piti kuntouttaa oma jalka kuntoon.
– Loukkaantumisen myötä huomasin, että kuntoutuminen vaatii paljon työtä minulta, saati sitten vanhukselta, hän kertoo.
Savela-Rostin mukaan hyvä arki hoivakodissa muodostuu perushoidon lisäksi mielekkäästä tekemisestä.
– Iso osa asukkaista on muistisairaita, mutta heidän kanssaan voi keskustella yllättävistäkin asioista. On mukavaa tietää asiakkaiden kiinnostuksen kohteita. Tunnistamme kasveja, pelaamme muistipelejä, muistelemme asioita ja järjestämme muuta virikettä, hän luettelee.
Savela-Rosti on iloinen hyvästä työyhteisöstä. Töihin on aina mukava mennä. Mutta voi olla, ettei opiskelukärpäsen purema jäänyt vielä tähän.
– Jatko-opiskelu on käynyt mielessä. Ehkä sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi, hän mietiskelee.