Language
Etsi sivustolta
7.1.2025
Pokella opiskelee paljon metsureiksi haluavia. Piia Piilonen innostui alasta häälahjan saatuaan, ja Tommi Pahkala haluaa ymmärtää omaa metsäänsä.
Piia Piilonen on kasvanut maalla Saarijärven Lannevedellä, ja taimien istutus on hänelle tuttua puuhaa jo nuoruudesta. Kun Piia ja hänen puolisonsa saivat häälahjaksi metsää muutama vuosi sitten, kiinnostus metsänhoitoon heräsi uudella tavalla.
– Olimme muuttaneet takaisin kotiseudulle ja tiesimme, että vanhaan metsään on hakkuita suunnitteilla. Menin käymään metsänhoitoyhdistyksellä, sillä halusin ymmärtää enemmän. Sitten se alkoi oikeasti kiinnostaa, hän kertoo.
Piilosen nykyään 4- ja 6-vuotiaat pojat olivat tuolloin pieniä, ja kotihoidontuki oli loppumassa.
– Tiesin, että töitä olisi, mutta en halunnut kolmivuorotyöhön pienten lasten kanssa, lähihoitajaksi aikaisemmin valmistunut Piilonen, 28, kertoo.
Niinpä hän tarttui raivaussahaan ja aloitti metsäalan opinnot Pokella Tarvaalassa. Aluksi suunnitelmissa oli käydä vain Pikaväylä metsuriksi -koulutus, johon kuuluu kaksi tutkinnon osaa.
– Hurahdin, ja päätin käydä koko koulutuksen, hän kertoo.
Omassa tahdissa
Ensimmäinen kevät oli Piilosen mukaan pääosin teoriaopintoja, ja kesällä hän aloitti palkallisen harjoittelun Saarijärven metsänhoitoyhdistyksellä. Ja hups, hän jäi sille tielleen!
Metsuri-metsäpalvelun tuottajan työhön kuuluu vuodenaikojen mukaan taimikonhoitoa, istutusta, ennakkoraivausta sekä nuoren metsän hoitoa ja kunnostusta. Opinnoista on Piilosella jäljellä käytännössä yhteiset tutkinnon osat eli yto-aineet.
– Vien aamulla lapset hoitoon ja saan periaatteessa mennä metsään omien aikataulujen mukaan. Tykkään siitä, että työ on itsenäistä ja saan itse päättää, miten haluan tehdä. Kesän kuumimpina jaksoina tein töitä yöllä, Piilonen kertoo.
Hänen mukaansa raivaussahan työn jälki on palkitsevaa. Metsuri ei suinkaan vedä kaikkea sileäksi, vaan luonnon monimuotoisuudelle täytyy jättää tilaa.
– Raivattavaan alaan jätetään riistatiheikköjä linnuille esimerkiksi kaatuneiden puiden ympärille. Palstalla mitataan koealoja eli on jätettävä tietty määrä puita pystyyn hehtaaria kohden.
Metsurilla pitää olla hyvä fyysinen kunto, jotta raivaussaha pysyy liikkeessä 6-7 tuntia päivässä.
– Pitäisi kuitenkin venytellä, sillä työasento on yksitoikkoinen. Istuttamisen olen opetellut alusta asti molemmilta puolilta.
Vaihtelevaa liikettä Piilonen saa poikiensa kanssa touhutessa sekä tallitöissä. Kotona Kyyrän kylällä asustaa ihmisten lisäksi kolme hevosta ja poni, neljä lammasta, kissa, koira ja lauma kalkkunoita.
Tommi Pahkalan toi Poken metsäalan opintoihin kiinnostus oman metsän hoitamiseen. Autokorjaamossa työskentelevä Pahkala valitsi metsäenergian tuottajan suuntauksen, jossa keskitytään metsäkoneen sekä ajokoneen kuljettamiseen ja huoltoon.
– Aikanaan kun opiskelin nykyiseen ammattiin, metsäpuoli oli myös harkinnassa. Sen aika tuli nyt, Pahkala, 42, sanoo. Opinnot alkoivat tämän vuoden tammikuussa.
Konepuolen sisällöt eli huolto ja korjaaminen ovat asioita, joissa petäjävetisellä Pahkalalla on kovasti hyötyä päivätyöstään autokorjaamolla. Hän on saanut myös hyväksiluettua joitakin aikaisempia suorituksia, esimerkiksi ajoneuvon kuljettamiseen liittyviä direktiivikoulutuksia. Mutta uuttakin opinnoista on löytynyt.
– Luonnonhoitokortin suorittaminen avarsi ajattelua paljon, puulajeja ja kasveja katsoo eri kulmasta. Metsässä kävelee nyt vähän eri silmin ja miettii, mikä on metsäluonnon hoidossa tärkeää, hän kertoo.
Metsäkoneen ohjaamoon hän on myös kiivennyt ensimmäistä kertaa.
– Ensin harjoitellaan simulaattorissa luokassa, ja vasta sitten oikealla koneella. Kuljettajalla on iso vastuu koneella liikkuessaan, sillä metsä on omistajalle arvokas ja tärkeä asia, hän pohtii.
Pahkalalla ei ole mielessä alanvaihto, enemmänkin lisäoppi ja itsensä sivistäminen.
– Urakoilla ollaan yksin ja kaikenlaisissa olosuhteissa kelien armoilla. Metsäkoneen kuljettajana tekee työtä, jossa pitää pärjätä itsensä kanssa, hän sanoo.