Ulla on matkalla uutta kohti

Parturi-kampaajaksi Pokelta valmistunut Ulla Näkkäläjärvi yhdistää työn ja opiskelun. Aamupäivät kuluvat luennoilla, ja iltapäivisin hän tekee töitä kampaamossaan.

Ulla Näkkäläjärvi opiskeli vajaa vuosikymmen sitten Pokella parturi-kampaajaksi ja on siitä lähtien huolehtinut asiakkaidensa hyvinvoinnista Lumo-kampaamossa Äänekoskella.

– Lähdin opiskelemaan kolmen lapsen syntymän jälkeen ja nautin kovasti omasta ajasta ja valmiista ruuasta, hän muistelee opiskeluaikojaan.

Hiusalalle Näkkäläjärvi päätyi, koska käsillä tekeminen kiinnosti.

– Nuorin lapsistamme oli vuoden ikäinen, kun opiskelin ensin ripsiteknikoksi ja perustin toiminimen. Tein ripsiä kotona ja huomasin ilmoituksen parturi-kampaajan opinnoista, hän kertoo.

Näkkäläjärvi aloitti opinnot Pokella tammikuussa 2015. Jo seuraavana syksynä hän alkoi tehdä töitä samassa liikkeessä, missä oli ollut harjoittelussa. Oma liiketila Pukkimäeltä löytyi ystävän kanssa yhdessä, ja tänä vuonna hänelle tuli jo 10 vuotta täyteen yrittäjänä.

Halu auttaa

Kulunut syksy on kuitenkin tuonut muutoksia elämään. Näkkäläjärvi tekee kampaajan töitä pääasiassa iltapäivisin, sillä hän aloitti toimintaterapeutin opinnot Joensuun ammattikorkeakoulussa. Mistä moinen tuli mieleen?

– Varmasti ikäkin vaikuttaa siihen, että mielenkiinnot kohteet muuttuvat. Minusta alkoi tuntua, että haluan auttaa ihmisiä. Tammikuussa aloin miettiä, mihin hakisin opiskelemaan, 41-vuotias kertoo.

– Ja on myös niin, että käsityöammatissa pärjäämistä ei tehdä kovin helpoksi, hän pohtii viitaten esimerkiksi yrittäjän YEL-maksujen uudistukseen.

Työtä ihmisten kanssa

Vaikka terapia-ala tuntuu äkkiseltään erilaiselta kampaajan työhön verrattuna, paljon yhteistäkin löytyy.

– Kummallakin alalla saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja asiakaspalvelutaidoista on varmasti hyötyä myös terapeutin työssä.

Lähipiiriltään Näkkäläjärvi on saanut tukea ja kannustusta päätökseensä, vaikka kyselijöitäkin on tullut vastaan. Toisaalta hänen esimerkkinsä on kannustanut muitakin pohtimaan omia haaveitaan elämässä.

– Itse ajattelen, että miksi ei. Etukäteen ei voi tietää toimiiko tämä. Jos ei toimi niin sitten keksitään jotain muuta. Aina asiat järjestyvät jollakin tavalla, hän rohkaisee.

Syksyn mittaan päiviin on muotoutunut rytmi, jossa aikaa jää sopivasti kaikelle tarpeelliselle.

– Aamupäivisin minulla on usein luentoja. Sen jälkeen syön lounaan, ulkoilutan koiran ja tulen iltapäiväksi liikkeelle, hän kertoo.

Lähipäiviä on Joensuussa 2-3 kuukaudessa. Näkkäläjärvi odottaa jo kevään ensimmäistä harjoittelua, joka suuntautuu vanhustyöhön. Harjoittelupaikka on jo valmiina.