Eräoppaaksi oppimassa: Merkit olivat ilmassa jo vuosia

Se, että perheen kanssa on helppoa lähteä metsäretkelle, kunhan jaksaa tehdä eväät, pakata ja kestää pukemiskiukun. Että omaa tunne-elämää ravitsee parhaiten hengittely ja kävely metsässä. Kuinka eskarissa lasten puuhat rikastuvat kokonaan toisenlaisiksi, kun leikitään metsässä eikä tutulla koulun pihalla.

Kuksakahvit ja pikkuisen pohjaan palanut omenapaistos laavulla saa ruuhkavuosissa elävän ystävän hartiat laskeutumaan. Muistot nuoruuden telttaleireistä ja partioretkistä kaikkine käänteineen. Ja metsässä nukkumisen fiilistelyn ohella huomio siitä, että aina ei ole pakko mennä korpeen, tuttu lähikallio ja iltakaakaot riittää.

Ja tietenkin ne kevättalven aamut, kun hanki kantaa, ja päivissä riittää jo valoa. Että voi hiihtää silmänkantamattomiin. Vain hiihtää ja ihastella kaunista luontoa, pakahtua mielettömästä onnen ja kiitollisuuden tunteesta – tuntea todeksi se, että mikä tahansa nykypäivän kiireistä ihmistä vaivaa, metsä sen parantaa.

Eihän siinä muu auttanut.

Erä- ja luonto-opaslinjalle hakiessa eniten jännitti se, että olenko riittävän kova eräilijä. Muistan kysyneeni haastattelussa opettajilta Teemulta ja Pasilta, että pitääkö olla syntynyt vaellussaappaat jalassa ja vapa kädessä. No, ei tarvinnut.

Kaverit vitsailivat, että tästä lähtien Maija kulkee puukko vyöllä ja haisoo vähän ulolle. Sitten he ostivat minulle lahjaksi hienon monitoimilinkkarin, jota on opintojen aikana tarvittu jo monta kertaa.

Opiskelussa kiinnostaa luonnon tuntemus ja selviytymistaitojen hankkiminen. Näistä saatiin oppia syksyn ensimmäisellä pitkällä vaelluksella Muotka-tunturissa syyskuussa. Viisi päivää erämaassa vaihtelevassa säässä sai jokaisen etsimään ja löytämään rajojaan, tuntemaan vahvasti ulkoilmaelämän ja matkanteon ilot ja surut. Mieli askarteli elämysten mylläkässä vielä pitkään reissun jälkeen ja vahvisti tunnetta siitä, että tätä lisää!

Keski-Suomen upeissa metsissä ja vesistöissä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia kestävän matkailun näkökulmasta. Onkin kiinnostavaa päästä opiskelemaan tuotteistamista ja harjoitella lisää asiakkaiden kanssa toimimista. Metsän kutsu on voimistunut, ja retkeily on koronan jälkimainingeissa yhä suosittu harrastus. Monet tarvitsevat poluilta poikkeamiseen kannustajaa ja alueen tuntevaa opasta. Siinä on erä- ja luonto-oppaille tehtävää.

Tulevat eräoppaat, nuo mahtavat ja viisaat opiskelutoverini, ovat aktiivisia ja monelta alalta kokemusta hankkineita ihmisiä. He tarttuvat toimeen ja osaavat hankalan hetken tullen tehdä ratkaisuja. Heillä on myös sydäntä ja ihmistuntemusta: missä kohtaa tsempata ja missä jarruttaa.

Kaikkea tätä on onneksi vielä melkein kaksi vuotta aikaa opiskella.

Maija Voutila, 48, on varhaiskasvatuksen opettaja ja toimittaja, joka opiskelee tällä hetkellä Pokella erä- ja luonto-oppaaksi.

Kiinnostuitko erä- ja luonto-oppaan koulutuksesta? Lue lisää ja hae mukaan!