Seikkailu Islannissa

Karu maa tarjosi Erasmus-vaihdossa ainutkertaisen upeita maisemia, mutkattomia ihmisiä ja ensiluokkaista asiakaspalvelua.

Erä- ja luonto-opasopinnot olivat kääntyneet jo jälkimmäiselle puoliskolle, kun tajuntaan iskeytyi mahdollisuus lähteä Erasmus-vaihtoon. Oliko se ikä, ehkä valmistumisen uhka vai ihanko vain nuoruudesta huhuileva seikkailumieli? Ulkomaille oli päästävä, ja Erasmus-hakemusta täyttäessä kohdemaiksi valikoituivat intuitiivisesti Portugali ja Islanti.

Portugali toi mieleen myös parinkymmenen vuoden takaisen tilanteen. Olin saanut Jyväskylän yliopistosta vaihtopaikan Portoon, mutta en ottanut sitä vastaan, koska seurustelin ja ajattelin olevani jo liian vanha. Liian vanha!

Onneksi en enää 51-vuotiaana ole liian vanha mihinkään. Ajattelin myös, että tämä saattaa olla ainutkertainen mahdollisuuteni päästä tutustumaan lapsuuteni haavemaahan Islantiin. Siispä hakemus valmiiksi ja harjoittelupaikkaa etsimään.

Mitä haluan Islannissa tehdä, kokea ja oppia? Luontoa, tietenkin. Ihmisten kohtaamista ja opastyötä. Islantilaisuutta.

Viime aikojen houkuttelevimmat matkaoppaat ovat olleet Satu Rämön Hildur-dekkarit, jotka vievät Länsivuonoille Ísafjörðurin pieneen kaupunkiin. Olisiko minun mahdollista löytää harjoittelupaikka siltä suunnalta?

Ahkeran googlettelun ja Satu Rämöltä saatujen vinkkien avulla etsin sopivaa paikkaa monta kuukautta. Tämä oli reissun vaikein vaihe.

Lopulta yksinkertaiset hakusanat guide Ísafjörður veivät minut Helga Hausnerin sivuille, joista innostuin. Hän tekee Ísafjörðurissa ja lähiympäristössä luontoon, historiaan ja kulttuuriin painottuvia retkiä. Ja vielä kirsikkana kakun päällä: hän on ammatiltaan opettaja, kuten minäkin.

Kirjoitin Helgalle tekoälyä apuna käyttäen sähköpostiviestin, jossa esittelin itseni ja kysyin mahdollisuutta päästä Erasmus-harjoitteluun oppimaan hänen työskentelystään kansainvälisten asiakkaiden parissa. Seuraavana päivänä Helga vastasi: tervetuloa.

Melko kallista

Erasmus-apuraha kahden viikon Islannissa oleskelua varten oli 1700 euroa. Majoitus ahmaisi tästä 1100 euroa, ja loput menivätkin lentoihin sekä juna- ja bussilippuihin. Reissuun kuului myös kaksi maan sisäistä lentoa, sillä rautatietä Islannissa ei ole ja bussit ovat hankala vaihtoehto. Auton vuokraaminen puolestaan olisi tullut sietämättömän kalliiksi.

Mikään budjettireissu tämä ei siis ollut, sillä myös esimerkiksi ruoka on Islannissa kallista. Onneksi majapaikkani yhteiskeittiössä oli hyvä kokkailla edullista opiskelijaruokaa. Harjoittelupaikka esimerkiksi hotellissa voisi olla taloudellisesti järkevämpi, jolloin majoituksesta ei ehkä tarvitsisi maksaa.

Tämän ikäisenä tiedän, että mahdollisuuksiin on tartuttava silloin, kun ne tulevat eteen ja tuntuvat oikeilta. Todennäköisyys päästä Portugaliin on paljon isompi kuin päästä kahdeksi viikoksi Islantiin. Matkaan siis!

Kaukaiset vuonot

Länsivuonot on yksi Islannin syrjäisimmistä ja vaikuttavimmista alueista. Jyrkät vuoret kohoavat suoraan merestä, syvät vuonot halkovat rannikkoa ja mutkittelevat tiet tarjoavat upeat maisemat. Luonto on karu, mutta kesäisin yllättävän vehreä.

Ísafjörður on Länsivuonojen tärkein keskus. Alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä on noin sadan metrin korkuinen Dynjandin vesiputous, jota pidetään yhtenä Islannin kauneimmista. Hornstrandirin luonnonsuojelualue puolestaan houkuttelee vaeltajia koskemattomalla luonnollaan ja napaketuillaan. Itsekin näin hylkeitä lekottelemassa kivillä.

Islannin matkailu on kasvanut voimakkaasti vuoden 2010 Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksen jälkeen. Helga Hausnerin mukaan turistivirrasta vain 30 prosenttia tulee Länsivuonoille, mutta Ísafjörðurissa matkailu näkyi silti selvästi.

Vilkkaimpina päivinä kylän satamaan saattaa pysähtyä neljäkin jättikokoista risteilijää. Ne ilmestyvät yön aikana satamaan sekä ankkuriin kylän toiselle puolelle ja suoltavat sisuksistaan tuhansia turisteja Ísafjörðurin kaduille kävelemään, pyöräilemään, melomaan, ajamaan mönkkäreillä tai katsomaan lähialueen nähtävyyksiä bussista käsin. Laivat ovat kuin jättimäisiä kerrostaloja kylän omakotitalojen takana.

Risteilyturistien lisäksi Ísafjörðurissa liikkuu omatoimimatkailijoita, jotka ajavat vuokra-autoilla saarella luontokohteiden perässä. Kohtasin reissulla myös suomalaisen pyöräilijän, joka vietti vajaan kuukauden saarta kierrellen.

Helga Hausner järjestää pienille ryhmille luonto-, historia- ja kulttuuriretkiä. Retket päättyvät usein islantilaisten erikoisuuksien maisteluun tai kahvitteluun Helgan oman kodin kauniissa puutarhassa. Islantilaiset herkut ovat muuten suolakalaa voin kanssa, palanen haita ja päälle tilkka bränniviniä.

Retkien kesto vaihtelee 3–5,5 tunnin välillä, ja asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta risteilyturisteja.

Kuulin tämän kaiken pääosin saksaksi, joten sain lämmitellä 30 vuotta sitten au pairina oppimaani saksan kieltä. Vaikka puhuminen takeltelee, oli mahtavaa huomata, kuinka nuorena omaksuttu kieli edelleen tulee jostain selkäytimestä.

Harjoittelusta ideoita

Tehtäväni harjoittelussa oli olla mukana ja avustaa niin retkillä kuin muissa yrityksen töissä mahdollisuuksien mukaan. Tavoitteeni oli saada ideoita ja näkemystä oman opastoiminnan aloittamiseen ja monipuolistamiseen. Minua kiinnosti erityisesti se, miten Helga organisoi ja toteuttaa retket yksin ja miten hän pyörittää toimintaa pienellä paikkakunnalla, vielä pienemmällä kuin Äänekoski.

Helga antoikin monenlaisia vinkkejä toiminnan käynnistämiseen, ja puutarhapöydän ääressä käytiin hyviä keskusteluja niin asiakkaiden kohtaamisesta, tuotteistamisesta, tarinallisuudesta kuin puutarhanhoidostakin.

Merkittävä ero Ísafjörðurin ja Ääneseudun välillä on se, että meille ei purkaudu laivalastillista turisteja joka päivä. Mutta heitä kyllä löytyy puskaparkeista, kahviloista, järvenrantamökeiltä ja leirintäalueilta, ajamassa nelostietä pohjoiseen tai palaamassa sieltä. Heidät pitää vain saada pysähtymään.

Kesä-heinäkuinen Islannin sää vaihteli piiskaavasta sateesta ja tuulesta raikkaaseen auringonpaisteeseen, jolloin hetkittäin tuli mieleen ottaa takki pois päältä. Sadetakki, pipo ja hanskat tuli olla mukana joka paikassa. Rinkkaan viime hetkellä tungetut shortsit jäivät käyttämättä.

Matkan viimeisenä viikonloppuna Reykjavikissa sekä opastetulla kiertoajelulla keskisessä Islannissa oli vihdoin lämmintä. Sellaistakin voi siis olla!

Kiinnostuitko erä- ja luonto-oppaan koulutuksesta? Lue lisää ja hae mukaan!