Aaron hakee vauhtia kaukalosta

Kun Aaron Hänninen ei opiskele Pokella, hän kiitää hurjaa vauhtia jäällä. Äänekosken Koivistonkylällä asuva Hänninen on parajääkiekkoilun Suomen mestari ja maajoukkuepelaaja.

Aaron Hänninen olisi tuskin etukäteen arvannut, mitä pienestä Facebook-ilmoituksesta voi seurata.

– Äiti huomasi, että Jyväskylässä pääsee pelaamaan kelkkakiekkoa ja kysyi, haluanko mennä kokeilemaan, muistelee Aaron.

Laji vei jääkiekosta kiinnostuneen alakoululaisen mennessään, eikä into ole sen jälkeen laantunut – päinvastoin. Vuosien harjoittelun ja kisaamisen jälkeen Hänninen on parajääkiekkoilun hallitseva Suomen mestari ja maajoukkuepelaaja.

– On ollut paljon hienoja hetkiä, hän hymyilee tyytyväisenä.

Kelkkakiekossa pelaaja istuu kanadalaisvalmisteisessa kelkassa, jonka alla on luistimen terät. Hännisellä on alaraajavamma, minkä vuoksi hän ei voi pelata perinteistä pystykiekkoa. Lajissa vaaditaan hyvää keskivartalon hallintaa, sillä Aaronin tasoisella pelaajalla terät ovat lähes kiinni toisissaan.

– Se tuo ketteryyttä kääntymisissä.

Aloittelijalla kelkka kippaakin helposti nurin. Kiekossa käytetään kahta lyhyttä mailaa, joiden päissä on piikit vauhdinottoa varten. Mailan toinen pää on kiekkomailan kaltainen lapa, jolla kuljetetaan kiekkoa.

Mitkä ovat Aaronin vahvuudet pelaajana?

– No osaan käyttää kumpaakin kättä, ja minulla on voimaa. Ja olen ihan suht nopea, hän sanoo vaatimattomasti.

Vaatimattomuus on turhaa, kun hänet näkee kaukalossa. Aaron kauhoo kelkkansa nopeasti huimaan vauhtiin, ohjaa kelkkaa näppärästi ja pyörittelee samalla kiekkoa jäällä. Kun tulee hetki laukoa maaliin, voimaa löytyy.

Pelikaveri
kotoa

Aaron Hännisen joukkue on Jyväskylän Sisu Paraicehockey, jonka perustajajäseniin hän kuuluu. Joukkue harjoittelee kaksi kertaa viikossa jäähallissa Jyväskylässä.

– Joukkueesta saa paljon motivaatiota. On mukava treenata joukkuekavereiden kanssa, se vie kehitystä eteenpäin, hän sanoo.

Lajiharjoittelun lisäksi nuori urheilija käy salilla, tekee kehonhuoltoa ja käy esimerkiksi kelkkahiihtämässä. Treeni- ja pelikaverikin on löytynyt lähempää kuin olisi arvannutkaan: Parakiekkojoukkueessa voivat pelata myös vammattomat pelaajat, ja niinpä lajin on ottanut haltuun myös äiti Heli Hänninen.

– Viime turnauksessa meillä oli aika hieno hetki, kun Aaron syötti ja minä tein elämäni ensimmäisen maalin, onnellinen äiti kertaa.

Kelkkakiekosta onkin tullut koko perheen elämäntapa.

Tavoitteena
isot kisat

Kun Aaron ei treenaa, hän pelaa kavereiden kanssa videopelejä tai soittaa sähköbassoa. Viime syksynä alkoivat tieto- ja viestintätekniikan opinnot Pokella.

– Tykkään, kun Pokella on vaihtelevan mittaisia päiviä. Opinnot ovat mielenkiintoisia, tuntuu että olen ihan oikealla alalla, Hänninen sanoo.

Mikä on Aaronin tavoite kiekkoilijan urallaan? Onko se olympialaiset jonain päivänä?

– No totta kai, hän myöntää nauraen.

Sitä ennen Suomen joukkueen täytyy päästä C-sarjasta A-sarjaan. Ja sitä varten Aaron on valmis tekemään töitä.

Kiinnostaako sinua tieto- ja viestintätekniikan opinnot? Lue lisää ja hae mukaan!