Language
Etsi sivustolta
9.10.2024
Niina Liimatainen teki sen, mistä haaveili ja alkoi yrittäjäksi.
Kaksi vuotta sitten kerroimme Niina Liimataisesta, joka vuosien haaveilun jälkeen toteutti unelmansa ja lähti opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Tuolloin hän kertoi innostuneena, kuinka tykkää navettahommista, eikä työ tunnu edes oikein työltä.
Miten opintojen kanssa kävi, mitä Liimataiselle kuuluu nyt?
Konginkankaalla on aurinkoinen syyspäivä, ja LoistoLomituksen yrittäjä ja ainoa työntekijä Liimatainen on käynyt tekemässä aamunavetan Hakolan tilalla. Nyt on useampi tunti aikaa hoitaa omia asioita, kunnes illalla on iltanavetan vuoro.
Liimatainen todellakin toteutti unelmansa, jätti palveluohjaajan työt keittiöalalla ja perusti vuoden alussa lomitusyrityksen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä, mitä tekisi.
– En ole ollut työttömänä yhtään päivää. Enemmän saisi tehdä töitä kuin ehtii, hän kertoo tyytyväisenä.
Harjoitteluista töihin
Opiskeluaikana Liimatainen sai järjestymään harjoittelupaikat lähialueen tiloille: Hakolan lypsynavettaan sekä Lamminmäen ja Hiekkaharjun lihakarjatiloille. Se kannatti, sillä nämä maatilat työllistävät nyt Liimataisen lähestulkoon 110-prosenttisesti.
– Tiloilla kannustettiin yrityksen perustamiseen. Vuoden verran mietin, että uskallanko ja osaanko. Kesällä ajatus oli sitten kirkkaana mielessä.
Viime keväänä Liimatainen laittoi sähköpostia tiloille ja tiedusteli, olisiko hänen palveluilleen kysyntää. Vastaus kaikilta tuli muutamassa tunnissa: kyllä!
– Pidimme marraskuussa palaverin täällä meillä ja sovimme asioista. Joulukuun viimeinen päivä sanoin itseni irti kaupungilta, ja tammikuun ensimmäisenä päivänä perustin yrityksen.
Apuja yrityksen perustamiseen hän sai kaupungin yritysasiantuntijalta, ja starttiraha auttoi alussa, kun tuloja ei vielä ollut. Liimatainen kehuu myös verottajan palveluita.
– Verottajalta jopa soitettiin minulle ja kysyttiin, miten on alkanut sujua, hän kehuu.
Täydet tunnit
LoistoLomituksella ja kolmella asiakastilalla on käytössään yhteinen google-kalenteri, josta kaikki näkevät Liimataisen työpäivät.
Kohteesta riippuen hän tekee joko päivän kaikki tunnit lihakarjatilalla tai kahden talon navettaa saman päivän aikana. Lehmät kutsuvat aamuin illoin.
– Lihakarjatiloilla voin itse päättää, mihin aikaan aamulla menen töihin. Tykkään kuitenkin mennä aikaisin seitsemäksi, jotta päivällä jää aikaa omille asioille. Ja maitotilalle menen aamuisin puoli kuudeksi, hän kertoo.
Tuntimäärät on etukäteen mietitty ja sovittu, ja työtä riittää – vapaapäiviä on ollut koko vuonna vain muutama!
– Olen tästä vuodesta oppinut, että ensi vuodelle laitan muutaman lomaviikon valmiiksi kalenteriin, hän sanoo.
Tuntien laskutus hoituu kuntien yhteisen maatilayrittäjien laskutuspalvelun kautta. Liimataisen ei ole tarvinnut esimerkiksi hinnoitella itseään, sillä lomittajan tuntipalkka on kaikille sama.
Paperitöissä Liimataista auttaa tuttu kirjanpitäjä.
– Helpottaa, kun asiat tulee hoidettua kerralla oikein, hän sanoo.
Omar ja muut persoonat
Eläinten kanssa touhuamisesta on tullut arkea, mutta työstään Liimatainen tykkää. Työpäivät kuluvat talikon varressa, siivoten, rehun ajossa, eläimiä tarkkaillen ja tietoja kirjaten.
Puhelimensa Lely-sovelluksella Liimatainen seuraa Hakolan navetan asukkaiden elämää: maitomääriä, ravinteita, märehtimisaktiivisuutta ja syöntiminuutteja. Yhden lehmän kohdalla lukemat ovat punaisella.
– Se on Omar, joka ei ole käynyt lypsyllä. Omar on jo iäkkäämpi, 7-vuotias ja laiska, Liimatainen naurahtaa.
Lehmät ovat persoonia, ja juuri se on työn suola.
Kunto kasvaa
Navetassa tarvitaan myös koneosaamista.
– Konepuoli on mielenkiintoista. Lomittaja tarvitsee esimerkiksi pienkuormaajaa, traktoria ja pyöräkuormaajaa. Nykyajan navetassa ei pärjää, jos ei opettele käyttämään koneita ja laitteita.
Kuluneen vuoden aikana loistolomittaja ei ole ollut vielä yhtään kertaa kipeänä. Kunto on kasvanut talikon varressa, mutta itsestään täytyy pitää huolta.
– Työ on fyysisesti raskasta, päivän aikana voi tulla 35 000 askelta mittariin. Pitäisi muistaa oikeat työasennot paremmin ja venytellä enemmän, hän toteaa.