Language
Etsi sivustolta
4.6.2024
Heli Romppanen opiskeli mehiläistarhaajaksi, koska lähiruoka ja sen tuottaminen kiinnostavat häntä. Omia pörriäisiä hoitaessaan toimelias kauppias rauhoittuu, sillä mehiläisten kanssa hopusta on vain haittaa.
Hehkuvan voikukkapellon laidalla, vanhan hirsiaitan kupeessa Sumiaisten Vihijärvellä on Heli Romppasen mehiläistarha. Seitsemän pesän ympärillä käy kuhina ja pörinä. Se rauhoittuu heti, kun alkukesän vaihteleva sää tarjoaa pilviä ja muutaman vesipisaran.
Romppanen, Suolahden K-Supermarketin kauppias ja ympäristöoikeuden erikoisjuristi, pukee tarhaajan suojavaatteet ylleen ja napsauttaa pesiä ympäröivän sähköaidan pois päältä.
– Lähialueella on tehty havaintoja karhuista. Olisi harmi, jos ne löytäisivät paikalle, sillä ne yleensä muistavat hyvät apajat, hän kertoo.
Heli Romppasen toi Poken mehiläistarhaajan opintoihin kiinnostus lähiruokaa ja ruuan tuotantoa kohtaan.
– Olen saanut työssäni kaupassa tutustua pientuottajiin ja tarhaajiin, ja heitä on ollut aina mielenkiintoista kuunnella. Tykkään myös tehdä käsilläni, Romppanen kertoo.
Lopullisen sysäyksen opiskeluun antoi – mikäs muu – kuin maailmalla jyllännyt pandemia.
– Muutimme kauppiaiksi Suolahteen 3,5 vuotta sitten, ja pian kaikki menikin kiinni. Onneksi saimme pitää kauppaa auki ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tämmöisille tekeville ihmisille aika oli haastavaa, asuimme vieläpä kerrostalossa, Joensuusta kotoisin oleva Romppanen muistelee.
Omaa hunajaa alusta loppuun
Kun opinnot Tarvaalassa pääsivät vauhtiin, Romppanen suoritti ne jouhevasti oman työnsä ohessa. Monimuoto-opinnoissa lähipäiviä oli keskimäärin kaksi kuukaudessa, ja kirjallisia töitä sen lisäksi. Kahden vuoden aikana perehdyttiin perusteellisesti mehiläistarhaamisen perustamiseen, eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen sekä sadonkorjuuseen.
Valinnaiseksi kurssiksi hän halusi maatalousalan yrittäjänä toimimisen, jossa käytiin läpi kaikki oman hunajan tuottamiseen liittyvä byrokratia kuten EAN-koodien hankkiminen.
Näillä opeilla mehiläistarhaaja Romppanen tekee kaiken itse, nyt jo kolmatta kesää: hoitaa, kerää, linkoaa ja purkittaa hunajan. 44260 Vihijärvi -hunajan etiketitkin hän ideoi itse, ja tuote on luonnollisesti myytävänä omassa kaupassa.
– Asiakkaiden kanssa ollaan tultu tutuiksi ja hekin kyselevät että mitäs mehiläisille kuuluu, Romppanen naurahtaa.
Koulutuksesta Romppasella on vain hyvää sanottavaa.
– Opiskelijat olivat eri alan ihmisiä eri puolilta Suomea, ja se oli tosi mielenkiintoista. Jotkut tulivat Tarvaalaan siksi, koska se on paras paikka, hän kehuu.
Pesissä on eroja
Työ mehiläisten parissa vaatii sitoutumista, sillä hoidokkeja on käytävä katsomassa kesällä vähintään kerran viikossa. Romppanen kurkistaa pesiin ja tutkii, mitä katon alla tapahtuu. Onko kennoissa toukkia, onko pesä pysynyt siistinä, miltä emo vaikuttaa, eihän vain näy merkkejä taudeista.
Yhdyskunnissa on eroja esimerkiksi meden ja siitepölyn keräämisen suhteen. Jos kuningatar on kiukkuinen, myös lauma on vaikeammin hoidettava. Äärimmäisessä tapauksessa kuningatar joutuu vaihtoon.
Romppanen kertoo, että kiireellä ja sadesäällä tarhalle on turha tulla.
– Ystäväni ehdotti, että laitat vaan napit korviin ja annat mennä. En missään nimessä voisi kuunnella musiikkia samalla kun hoidan mehiläisiä. Kuuntelen, havainnoin ja yritän ymmärtää mitä pesissä tapahtuu. Pelkkä pörinäkin kertoo, missä esimerkiksi kuningatar on. Kiireessä ja hutaisten en opi mitään, hän kuvailee.
