Sakset vaihtuivat hoitotyöhön

Hanna Parkkonen ei voinut vastustaa hoitoalan kutsua. Hän opiskelee lähihoitajaksi ja haaveilee sairaanhoitajan urasta.

Hanna Parkkonen on juuri aloittanut harjoittelunsa Äänekosken terveyskeskussairaalassa. Ensimmäiset päivät lähihoitajan kolmosharjoittelussa ovat täynnä uusia muistettavia asioita, tehtäviä ja toimintatapoja.

– On mielenkiintoista päästä seuraamaan hoitotilanteita ja toimenpiteitä. Haluan ottaa harjoittelusta kaiken irti ja jättää näyttöpäivät ihan harjoittelun loppuun, hän kertoo innostuneena.

Parkkonen opiskelee lähihoitajaksi toista vuotta ja aikoo valmistua keväällä. Mutta tuskin se siihen jää, hän arvelee.

– Haaveilen sairaanhoitajaopinnoista. Haen ehkä jo tulevana keväänä tai seuraavana vuonna, hän suunnittelee.

 

Luonteva siirtymä

Hanna Parkkonen, 31, valmistui parturi-kampaajaksi 2011 ja ehti tehdä niitä töitä lähes kymmenen vuotta. Työ oli ihan mukavaa ja työkaverit mahtavia, mutta hiljalleen mieleen alkoi hiipiä uusia ajatuksia.

– Tykkään asiakaspalvelutyöstä, mutta omasta työstä rahastaminen tuntui vaikealta. Ajatukset menivät aina hoitoalaa kohti, hän kertoo.

Sitten Parkkonen sai lapsen ja vajaan vuoden päästä toisen. Äitiyslomalla kahden ihanan lapsen, pojan ja tytön, kanssa oli aikaa miettiä elämän suuntaa.

– Haluan auttaa ihmisiä, ja lähihoitajan työssä sitä saa tehdä. Eikä tarvitse rahastaa. Ennen opiskelun alkua kävin vielä tekemässä kesän parturi-kampaajan töitä ja totesin, että tämän aika on nyt ohi. Se oli hyvä siirtymä uuteen, hän kertoo.

 

Luovuutta arjessa

Opiskelut Pokella lähtivät sujumaan vauhdikkaasti. Päiväopiskeluna toteutettava tutkinto vaatii läsnäoloa päiväsaikaan, ja niinpä lapset aloittivat varhaiskasvatuksen päiväkodissa.

Opiskelijan suunnitelmallisuus ja sitkeys joutuivatkin heti koetukselle, kun lapset ensimmäisenä syksynä aloittivat sairastelukierteen.

– Teimme mieheni kanssa vaihtoja kesken päivän ja arvioin, miltä tunneilta ei millään voi olla pois. Luovuutta se vaati, ja joskus tehtäviä piti tehdä yölläkin.

Yhden puolen vuoden pätkän opiskelijoita oli samassa taloudessa kaksi, kun Parkkosen puoliso opiskeli ohjelmistokehittäjäksi.

– Meillä on kotona jääkaapin ovessa magneettitaulu, johon kirjoitan aina sunnuntai-iltana seuraavan viikon asiat. Loppuviikosta on mahtavaa, kun saa pyyhkiä taulun puhtaaksi, Parkkonen kertoo.

Läsnäolon taitoa

Hanna Parkkonen on valinnut osaamisalakseen sairaanhoidon ja huolenpidon, sillä se osa alasta kiinnostaa eniten.

– Lähihoitajan työhön kuuluu paljon enemmän työtä ja vastuuta kuin moni ehkä ajattelisikaan. Usein lähihoitaja on eniten potilaan kanssa ja tuntee tämän tilannetta parhaiten. Hän on tärkeässä roolissa viemässä tietoa sairaanhoitajalle ja lääkärille, Parkkonen pohtii.

Lähihoitaja tarvitsee hänen mukaansa myös hyvät vuorovaikutustaidot.

– Usein ihminen on sairas ja tilanteessa, jossa hän ei haluaisi olla. Silloin tarvitaan läsnäolon taitoa ja tunneälyä, jotta potilasta voidaan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, hän kertoo.

Myöskään kiire ei saisi näkyä hoitotilanteessa.

– Kiire voi olla hoitotilanteen jälkeen, mutta asiakkaan kanssa pitäisi toimia aina rauhassa, hän sanoo.

Hyvä porukka

Aikuisopiskelija nauttii opiskelun tuomasta omasta ajasta. Kun ala kiinnostaa, ei suuri määrä opittavaa tunnu työltä.

– Olen ollut tosi tyytyväinen Poken opintoihin ja opettajiin. Meillä on myös tosi hyvä ja aktiivinen luokka. Koulusta ei malttaisi olla pois, Parkkonen nauraa.

Opiskelusta kiinnostuneita hän kehottaa kulkemaan luottavaisesti unelmia kohti.

– Kyllä asiat aina järjestyvät, hän rohkaisee.

Kiinnostuitko sosiaali- ja terveysalasta? Lue lisää ja hae mukaan tammikuussa alkavaan ryhmään!