Leevi Säde ei aikaillut kone- ja tuotantotekniikan opintojen kanssa. Hän päätti lähteä Valtralle oppisopimusopiskelijaksi ja hyppäsi suoraan työelämään.

Leevi Säteen syksy on ollut täynnä merkittäviä tapahtumia. Lokakuun lopussa hän täytti 18 vuotta, ja samoihin aikoihin hän valmistui koneasentajaksi. Tuoretta kone- ja tuotantotekniikan osaajaa juhli myös työnantaja Valtra, jossa Säde suoritti loppututkintonsa oppisopimusopiskelijana. Palkintona oli työpaikka Suolahden traktoritehtaassa.

– Hyvältä tuntuu, kun heti sai työpaikan, Säde myhäilee.

Leevi Säde aloitti opinnot Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa Pokella syksyllä 2021. Metallialalle hänet vei kiinnostus kädentaitoihin.

– Innostuin yläasteen käsityötunnilla tekemään käsillä. Sitä kautta hain ammattiopistoon metallipuolelle, hän kertoo.

Pokella taitoja pääsi harjoittelemaan esimerkiksi asennuksen, koneistuksen sekä hitsaus- ja levytöiden merkeissä. Hitsaaminen kiinnosti Sädettä niin, että hetken hän harkitsi levyseppähitsaajaksi suuntautumista. Lopulta hän valitsi kuitenkin koneistamisen.

Valtralle hän päätyi harjoittelun kautta.

– Olin toisen vuoden syksyllä Valtralla kahdeksan viikkoa harjoittelussa ja meiltä kysyttiin, onko halukkuutta oppisopimukseen. Siitä se sitten lähti. Aloitin oppisopimuksella toisen vuoden maaliskuussa, hän kertoo.

Näyttö
työpaikalla

Leevi Säde on työskennellyt Valtralla eri osastoilla kurssien mukaisesti. Esimerkiksi CNC-koneistuksen osuuden hän teki kevyen koneistuksen osastolla. Nyt hän ahkeroi raskaassa koneistuksessa valmistaen koneen osia traktorin voimansiirtoon. Kurssit hän sai suoritettua työn ohessa siten, että harjoitteluvaiheen jälkeen opettaja tuli paikan päälle ottamaan näytön vastaan.

Jäljelle jääneet pakolliset yto-aineet eli yhteiset tutkintoon kuuluvat osat hän suoritti kotoa käsin. Koululla hänen ei juuri tarvinnut viimeiseen puoleen vuoteen käydä.

Opiskeluun Pokella Säde on tyytyväinen.

– Koulusta saa hyvän pohjan työelämään, hän sanoo.

Tarkkuutta
tarvitaan

Kone- ja tuotantotekniikan alalla tarvitaan tutkintomääritelmän mukaan tarkkuutta ja hahmottamiskykyä sekä loogista ajattelukykyä. Tästä vastavalmistunut Säde on samaa mieltä.

– Huolellisuutta tässä työssä tarvitaan. Jos osassa on sadasosamillin heitto, se vaikuttaa seuraaviin työvaiheisiin, hän kertoo.

Kiinnostus tekniikkaan ja koneisiin kuuluu työhön ilman muuta, mutta Leevi Säteen mukaan myös vuorovaikutustaidot ovat tärkeät Hän kiitteleekin oman tiiminsä hyvää työilmapiiriä.

– Parasta on hyvä huumori työkavereiden kesken, hän kehuu.

Heinäkuussa harmaisiin

Juuri nyt Leevi Säde on tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Työsopimus Valtralla on tehty siihen asti, kunnes varusmiespalvelus kutsuu heinäkuussa 2024. Pian Säde alkaa tehdä pelkän päivävuoron sijaan myös aamu- ja iltavuoroja, ja se tuntuu hyvältä. Vapaa-ajallaan hän käy salilla, soittaa bassoa ja viettää aikaa kavereiden kanssa.

– Ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, maailmalla on vielä paljon annettavaa. Olen joskus miettinyt konetekniikan insinöörin opintoja, mutta katsotaan, hän naurahtaa.

Kiinnostuitko metallialasta? Lue lisää ja hae mukaan!

Hanna Parkkonen ei voinut vastustaa hoitoalan kutsua. Hän opiskelee lähihoitajaksi ja haaveilee sairaanhoitajan urasta.

Hanna Parkkonen on juuri aloittanut harjoittelunsa Äänekosken terveyskeskussairaalassa. Ensimmäiset päivät lähihoitajan kolmosharjoittelussa ovat täynnä uusia muistettavia asioita, tehtäviä ja toimintatapoja.

– On mielenkiintoista päästä seuraamaan hoitotilanteita ja toimenpiteitä. Haluan ottaa harjoittelusta kaiken irti ja jättää näyttöpäivät ihan harjoittelun loppuun, hän kertoo innostuneena.

Parkkonen opiskelee lähihoitajaksi toista vuotta ja aikoo valmistua keväällä. Mutta tuskin se siihen jää, hän arvelee.

– Haaveilen sairaanhoitajaopinnoista. Haen ehkä jo tulevana keväänä tai seuraavana vuonna, hän suunnittelee.

Luonteva siirtymä

Hanna Parkkonen, 31, valmistui parturi-kampaajaksi 2011 ja ehti tehdä niitä töitä lähes kymmenen vuotta. Työ oli ihan mukavaa ja työkaverit mahtavia, mutta hiljalleen mieleen alkoi hiipiä uusia ajatuksia.

– Tykkään asiakaspalvelutyöstä, mutta omasta työstä rahastaminen tuntui vaikealta. Ajatukset menivät aina hoitoalaa kohti, hän kertoo.

Sitten Parkkonen sai lapsen ja vajaan vuoden päästä toisen. Äitiyslomalla kahden ihanan lapsen, pojan ja tytön, kanssa oli aikaa miettiä elämän suuntaa.

– Haluan auttaa ihmisiä, ja lähihoitajan työssä sitä saa tehdä. Eikä tarvitse rahastaa. Ennen opiskelun alkua kävin vielä tekemässä kesän parturi-kampaajan töitä ja totesin, että tämän aika on nyt ohi. Se oli hyvä siirtymä uuteen, hän kertoo.

Luovuutta arjessa

Opiskelut Pokella lähtivät sujumaan vauhdikkaasti. Päiväopiskeluna toteutettava tutkinto vaatii läsnäoloa päiväsaikaan, ja niinpä lapset aloittivat varhaiskasvatuksen päiväkodissa.

Opiskelijan suunnitelmallisuus ja sitkeys joutuivatkin heti koetukselle, kun lapset ensimmäisenä syksynä aloittivat sairastelukierteen.

– Teimme mieheni kanssa vaihtoja kesken päivän ja arvioin, miltä tunneilta ei millään voi olla pois. Luovuutta se vaati, ja joskus tehtäviä piti tehdä yölläkin.

Yhden puolen vuoden pätkän opiskelijoita oli samassa taloudessa kaksi, kun Parkkosen puoliso opiskeli ohjelmistokehittäjäksi.

– Meillä on kotona jääkaapin ovessa magneettitaulu, johon kirjoitan aina sunnuntai-iltana seuraavan viikon asiat. Loppuviikosta on mahtavaa, kun saa pyyhkiä taulun puhtaaksi, Parkkonen kertoo.

Läsnäolon taitoa

Hanna Parkkonen on valinnut osaamisalakseen sairaanhoidon ja huolenpidon, sillä se osa alasta kiinnostaa eniten.

– Lähihoitajan työhön kuuluu paljon enemmän työtä ja vastuuta kuin moni ehkä ajattelisikaan. Usein lähihoitaja on eniten potilaan kanssa ja tuntee tämän tilannetta parhaiten. Hän on tärkeässä roolissa viemässä tietoa sairaanhoitajalle ja lääkärille, Parkkonen pohtii.

Lähihoitaja tarvitsee hänen mukaansa myös hyvät vuorovaikutustaidot.

– Usein ihminen on sairas ja tilanteessa, jossa hän ei haluaisi olla. Silloin tarvitaan läsnäolon taitoa ja tunneälyä, jotta potilasta voidaan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, hän kertoo.

Myöskään kiire ei saisi näkyä hoitotilanteessa.

– Kiire voi olla hoitotilanteen jälkeen, mutta asiakkaan kanssa pitäisi toimia aina rauhassa, hän sanoo.

Hyvä porukka

Aikuisopiskelija nauttii opiskelun tuomasta omasta ajasta. Kun ala kiinnostaa, ei suuri määrä opittavaa tunnu työltä.

– Olen ollut tosi tyytyväinen Poken opintoihin ja opettajiin. Meillä on myös tosi hyvä ja aktiivinen luokka. Koulusta ei malttaisi olla pois, Parkkonen nauraa.

Opiskelusta kiinnostuneita hän kehottaa kulkemaan luottavaisesti unelmia kohti.

– Kyllä asiat aina järjestyvät, hän rohkaisee.

Kiinnostuitko sosiaali- ja terveysalasta? Lue lisää ja hae mukaan tammikuussa alkavaan ryhmään!

Ari Uusitalo vaihtoi alaa ja opiskeli nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Nykyään hän on tuttu näky Äänekosken Kesäkaarassa, kouluilla ja nuorisotiloilla.

Nuorisotyöntekijä on nuoren ääni aikuisten maailmassa, heidän kuuntelijansa ja puolustajansa. Tätä tärkeää työtä tekee Ari Uusitalo, Pokelta reilu vuosi sitten valmistunut nuoriso- ja yhteisöohjaaja. Uusitalo työskentelee Äänekosken kaupungin palveluksessa.

– Työn perusta on kohtaaminen nuorten kanssa, siitä se kaikki lähtee, kiteyttää Uusitalo työnkuvansa.

Valmentajan
työ innosti

Ari Uusitalo aloitti opinnot Pokella syksyllä 2020. Opiskelemaan hänet ajoi tarve alanvaihtoon. Postin tiiminvetäjänä työskennellyt kone- ja tuotantotekniikan insinööri on kolmen lapsen isä, joka toimii vapaa-aikanaan Äänekosken Huiman juniorijalkapallojoukkueen valmentajana.

– Työkaverit olivat mukavia, mutta työt alkoivat tulla uniinkin. Mietin, että mitä alkaisin tehdä, ja jalkapallosta tulikin mieleen ajatus nuorisotyöstä, Uusitalo, 44, kertoo.

Jalkapallon ohella hän on valmentanut myös jääkiekkoa, ja urheiluhierojaksikin Uusitalo on valmistunut.

– Kun lopulta lähdin opiskelemaan, ajattelin että miksi en tehnyt tätä jo aikaisemmin, hän pohtii.

Talvella tiloja,
kesällä kaaraa

Opinnot sujuivat nopealla tahdilla. Muutamat kurssit Uusitalo suoritti oppisopimusopiskelijana kaupungilla ja 4 H -yhdistyksessä. Hän ehti työskennellä myös Laukaassa koulun pienryhmässä ennen nykyisiä töitään Äänekoskella.

– Tykkään käytännönläheisestä opiskelusta. Parhaiten oppii tekemällä, hän sanoo.

Kaupungin nuorisotyössä tehtävät vaihtelevat joka viikko ja melkeinpä joka päivä.

– Syksyllä ja talvella vierailemme kouluilla, pääsääntöisesti yläkouluilla sekä myös viheralueiden kouluilla nuorisotyöntekijöinä. Joskus työskentelen myös nuorisotiloilla. Työ on pääsääntöisesti liikkuvaa nuorisotyötä.

Kesäkaara on Äänekosken kaupungin nuorisotyön vetonaula, joka vierailee säännöllisesti esimerkiksi eri uimarannoilla niin kaupungissa kuin viheralueillakin. Kaara tuo nuorten ja lasten luo musiikin ja vaikkapa suppilaudat, röhnöpatjat ja sumopainiasut, aina tilanteen mukaan.

– Kesäisin kierrämme myös illalla nuorten suosimilla illanviettopaikoilla mahdollisuuksien mukaan, Uusitalo kertoo.

Opiskelu
jatkuu

Nuorten kanssa toimiessa kohtaaminen on Uusitalon mukaan tärkeintä.

– On tärkeää säilyttää nuorten luottamus, me emme ole poliiseja. Toki nuoria ohjataankin, jos se on tarpeen, hän kertoo.

Poken antamalla koulutuksella voi työskennellä myös esimerkiksi vanhusten tai kehitysvammaisten parissa. Uusitalon opinnot kuitenkin jatkuvat, sillä muutamaa päivää aikaisemmin hän on saanut tietää päässeensä opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Monimuoto-opiskelut Helsingin suuntaan onnistuvat pääasiassa työn ohessa etänä.

– Hyvälle tuntuu, tähän on työnantajakin kannustanut, hän iloitsee.