23.2.2024

Kun Aaron Hänninen ei opiskele Pokella, hän kiitää hurjaa vauhtia jäällä. Äänekosken Koivistonkylällä asuva Hänninen on parajääkiekkoilun Suomen mestari ja maajoukkuepelaaja.

Aaron Hänninen olisi tuskin etukäteen arvannut, mitä pienestä Facebook-ilmoituksesta voi seurata.

– Äiti huomasi, että Jyväskylässä pääsee pelaamaan kelkkakiekkoa ja kysyi, haluanko mennä kokeilemaan, muistelee Aaron.

Laji vei jääkiekosta kiinnostuneen alakoululaisen mennessään, eikä into ole sen jälkeen laantunut – päinvastoin. Vuosien harjoittelun ja kisaamisen jälkeen Hänninen on parajääkiekkoilun hallitseva Suomen mestari ja maajoukkuepelaaja.

– On ollut paljon hienoja hetkiä, hän hymyilee tyytyväisenä.

Kelkkakiekossa pelaaja istuu kanadalaisvalmisteisessa kelkassa, jonka alla on luistimen terät. Hännisellä on alaraajavamma, minkä vuoksi hän ei voi pelata perinteistä pystykiekkoa. Lajissa vaaditaan hyvää keskivartalon hallintaa, sillä Aaronin tasoisella pelaajalla terät ovat lähes kiinni toisissaan.

– Se tuo ketteryyttä kääntymisissä.

Aloittelijalla kelkka kippaakin helposti nurin. Kiekossa käytetään kahta lyhyttä mailaa, joiden päissä on piikit vauhdinottoa varten. Mailan toinen pää on kiekkomailan kaltainen lapa, jolla kuljetetaan kiekkoa.

Mitkä ovat Aaronin vahvuudet pelaajana?

– No osaan käyttää kumpaakin kättä, ja minulla on voimaa. Ja olen ihan suht nopea, hän sanoo vaatimattomasti.

Vaatimattomuus on turhaa, kun hänet näkee kaukalossa. Aaron kauhoo kelkkansa nopeasti huimaan vauhtiin, ohjaa kelkkaa näppärästi ja pyörittelee samalla kiekkoa jäällä. Kun tulee hetki laukoa maaliin, voimaa löytyy.

Jäällä Aaron Hänninen on omassa elementissään. Hänet valittiin paralympiakomitean Tulevaisuuden Tähdet -ryhmään. Viikoittaisten treenien lisäksi kiekkoilija käy viikonloppuisin leireillä ja turnauksissa.

Pelikaveri
kotoa

Aaron Hännisen joukkue on Jyväskylän Sisu Paraicehockey, jonka perustajajäseniin hän kuuluu. Joukkue harjoittelee kaksi kertaa viikossa jäähallissa Jyväskylässä.

– Joukkueesta saa paljon motivaatiota. On mukava treenata joukkuekavereiden kanssa, se vie kehitystä eteenpäin, hän sanoo.

Lajiharjoittelun lisäksi nuori urheilija käy salilla, tekee kehonhuoltoa ja käy esimerkiksi kelkkahiihtämässä. Treeni- ja pelikaverikin on löytynyt lähempää kuin olisi arvannutkaan: Parakiekkojoukkueessa voivat pelata myös vammattomat pelaajat, ja niinpä lajin on ottanut haltuun myös äiti Heli Hänninen.

– Viime turnauksessa meillä oli aika hieno hetki, kun Aaron syötti ja minä tein elämäni ensimmäisen maalin, onnellinen äiti kertaa.

Kelkkakiekosta onkin tullut koko perheen elämäntapa.

Tavoitteena
isot kisat

Kun Aaron ei treenaa, hän pelaa kavereiden kanssa videopelejä tai soittaa sähköbassoa. Viime syksynä alkoivat tieto- ja viestintätekniikan opinnot Pokella.

– Tykkään, kun Pokella on vaihtelevan mittaisia päiviä. Opinnot ovat mielenkiintoisia, tuntuu että olen ihan oikealla alalla, Hänninen sanoo.

Mikä on Aaronin tavoite kiekkoilijan urallaan? Onko se olympialaiset jonain päivänä?

– No totta kai, hän myöntää nauraen.

Sitä ennen Suomen joukkueen täytyy päästä C-sarjasta A-sarjaan. Ja sitä varten Aaron on valmis tekemään töitä.

Kiinnostaako sinua tieto- ja viestintätekniikan opinnot? Lue lisää ja hae mukaan!

 

 

 

 

 

15.2.2024

Kevään yhteishaku ammatilliseen koulutukseen päättyy 19. maaliskuuta. Pokella on yhteishaussa 15 perustutkintoa sekä TUVA-koulutus eli tutkintokoulutukseen valmentava koulutus. Opiskelupaikkoja on Äänekoskella Opinahjossa ja Piilolassa, Laukaassa, Saarijärvellä sekä Viitasaarella. Haku tehdään opintopolku.fi -palvelussa.

Nuorille, jotka tarvitsevat lisäaikaa oman alan miettimiseen sekä tukea opiskeluvalmiuksien ja arjen taitojen vahvistamiseen järjestetään TUVA-ryhmät Äänekoskella, Laukaassa ja Viitasaarella.

Yhteishaku on peruskoulun päättävien hakeutumisväylä ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi jatkuva haku antaa mahdollisuuden hakea ammatilliseen koulutukseen joustavasti ympäri vuoden. Perustutkintojen lisäksi jatkuvan haun kautta haetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Muita väyliä hakea opiskelemaan ovat oppisopimus ja työvoimakoulutus, johon haetaan TE-palvelujen kautta.

 

Joko olet valinnut oman alasi? Lue lisää, yhteishausta, perustutkinnoista ja lataa hakijan opas!

Kurkkaa myös, miten rakennusalan opiskelijat Roope ja Sasha rakentavat Laukaassa koulua.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

Ysiluokkalainen: näin valmistaudut yhteishakuun

Lisätietoja: opinto-ohjaaja Maarit Ikonen, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto, p. 040 0646 718

11.2.2024

Teijo Haapakoski on eräopas, eräkokki, lentokonemekaanikko ja metsäalan ammattilainen. Joka työssä tärkeintä on hyvä asiakaspalvelu, hän sanoo.

Teijo Haapakoski on ehtinyt elämässään niin paljon, että kuuntelijaa hengästyttää.

Hänen tarinansa ovat parhaimmillaan kauniina pakkaspäivänä laavulla, nuotion loimussa nokipannukahvia maistellen. Se onkin luonnollinen ympäristö ulkoilmassa viihtyvälle luonto- ja eräoppaalle ja kansallispuistojen kulkijalle.

Aloitetaan vaikka siitä, että Haapakoski teki pisimmän työuransa lentokonemekaanikkona Puolustusvoimien palveluksessa. Työ, josta hän jäi eläkkeelle 51-vuotiaana, ei kuitenkaan ollut pelkkää tekniikkaa.

  • -Vaikka päätehtäväni olikin lentomekaanikko, matkustamossa toimin silloin myös lentoemäntänä, Haapakoski kertoo. Tuolloin asiakaspalvelutaidot pääsivät testiin, sillä asiakkaina olivat esimerkiksi presidentti tai muuta valtionjohtoa.

Myös lento-onnettomuusharjoitukset olivat Haapakosken mukaan hyödyllisiä jatkoa ajatellen, sillä erämaasta piti pelastautua vähin eväin ihmisten ilmoille.

Tuonne minä haluan!

Poke tuli kuvioihin jo virkauran aikana.

– Olen metsänomistaja, ja aloitin Pokella metsätalousyrittäjän ammattitutkintoon tähtäävät opinnot vuonna 2003. Jo silloin katsoin erä- ja luonto-opasopiskelijoiden touhuja ja ajattelin, että tuonne minä vielä joskus haluan, hän muistelee.

Se hetki tuli vajaa kuukausi eläkkeelle pääsyn jälkeen, vuonna 2015.

– Pääsimme heti järjestämään ruokailun ja ohjelmaa isoon tapahtumaan, maatilayrittäjien opetuspäiville Tarvaalassa, Uuraisilla asuva Haapakoski muistelee.

Metsässä liikkuminen ei ollut entiselle partiopojalle vierasta aikaisemminkaan, mutta opinnot veivät hänet taas Lappiin vaeltamaan ja järjestämään erilaisia tapahtumia näyttöihin liittyen.

Metsäalan opinnoistakin oli hyötyä esimerkiksi siten, että erilaisia laitteita opeteltiin käyttämään turvallisesti.

Vielä yksi tutkinto

Eräopasopintojen kylkeen Haapakoski hankki pätevyyttä melonta- ja kiipeilyohjaajan, koskivenekipparin sekä retkiluistelun perusteiden koulutuksista. Melontaretket ja kanoottien vuokraus ovatkin yksi Haapakosken HyvänTähen-yrityksen peruskiviä kesäisin.

Hän huomasi kuitenkin kaipaavansa lisää tietoa ja taitoa eräruokaan liittyen, ja taas ratkaisu löytyi Pokelta.

– Halusin oppia hankkimaan sopivan määrän raaka-aineita sekä käyttämään luonnon materiaaleja ruuanlaitossa. Sain tehtyä kokin tutkinnosta eräruokailuihin liittyvät osuudet, hän kertoo.

Lopulta eräopasopintoihin liittyvät tuotteistamisen ja yrittäjyyden opinnot laajenivat vielä yhdeksi tutkinnoksi.

– Liiketoimintasuunnitelmaa tehdessäni opettajien kanssa tuli puheeksi, että voisinko tehdä valmiiksi koko yrittäjän ammattitutkinnon? Tein sitten vielä sen, Haapakoski summaa.

Teijo Haapakosken mukaan erä- ja luonto-oppaan valtti on monipuolisuus.

Huumoria peliin

Viime vuodet Haapakoski on toiminut erä- ja luontopalveluyrittäjänä hyvin monipuolisella työnkuvalla. Talvisin hän on toiminut safarioppaana Lapissa ja esimerkiksi viime kesänä koskivenekipparina Kapeen- ja Kuusaankoskilla. Oman yrityksen puitteissa hän järjestää melontaretkien lisäksi työhyvinvointitapahtumia, retkiä ja vaelluksia asiakkaan toiveiden mukaan. HyvänTähen vuokraa myös retkeilytarvikkeita.

Juuri monipuolisuus on Haapakosken mukaan eräoppaan valtti.

– On tehtävä monenlaista, jos tällä alalla aikoo pärjätä. Myös verkostojen luominen on tärkeää.

Haapakoskella on yhteistyökumppaneina esimerkiksi kurssikaveri eräopaskoulutuksesta, jonka kanssa hän järjestää retkiruokailuja ja melontaa. Laaja tuttavapiiri voi myös viedä vaikkapa Kilpisjärvelle tuuraamaan kaveria lomakylän ylläpidossa.

– Työssä parasta on asiakaspalvelu, ja sitä tulisi koulutuksessakin opettaa. Eräoppaan tulee osata ottaa ryhmä haltuun ja kertoa, mitä tapahtuu. Joskus vaikkapa moottorikelkkasafarilla asiakkaat saattavat olla pelokkaita, ja silloin ammattimaisuus tulee esille. Ja huumori keventää, Haapakoski pohtii.

Vapaa-aikanaan Teijo Haapakoski harrastaa esimerkiksi pappamopoilua. Pappamopojengin pisin reissu on suuntautunut itärajalle, kilometrejä tuli vajaassa viikossa 1700.

Kiinnostaako sinua opiskella erä- ja luonto-oppaaksi? Lue lisää ja hae mukaan tähän mahtavaan koulutukseen!

Avainsanat: ,

9.2.2024

Remontti toteutetaan Äänekosken kaupungin ja Poken yhteistyöllä

Poken opiskelijat remontoivat parhaillaan Äänekosken kaupungin omistaman Wahlmanin talon yläkertaa. Valmista tulee kevään aikana. Upeasta hirsirakennuksesta tulee remontin myötä arvokas kohde Äänekosken keskustaan.

Remontti aloitettiin alakerrasta, joka on nyt lähes valmis. Talossa on 357 neliötä ja neljä huonetta molemmissa kerroksissa. Kaikki talotekniikka on nykyaikaisten vaatimusten mukainen ja talo lämpiää kaukolämmöllä, kuten suurin osa kaupungin rakennuksista.

Materiaalivalinnoilla kunnioitetaan vanhan talon henkeä ja apuna on käytetty arkkitehtia. Esimerkiksi tapetit on valittu perinnetapettimalleista, maalatut lankkulattiat ovat lähes samanlaiset kuin aiemmin, alkuperäistä hirsiseinää on jätetty väliseinään näkyville ja alkuperäiset ikkunat jätetään paikoilleen. Kuitenkin kaikki eristeet ovat nykypäiväisiä ja teknisesti talo on ajanmukainen.

Wahlmanin talon alakerta on esteetön ja sisäänkäynnille saadaan luiska. Alakerrassa on esteetön wc ja nykyaikainen keittiö.

Toisen vuoden rakennusalan opiskelijat remontoivat Wahlmanin taloa Äänekoskella.

 

Yhteistyöstä hyötyvät kaikki

Poken rakennusalan sekä muiden linjojen opiskelijat pääsevät remonttihommiin Wahlmanin talon yläkerrassa. Äänekosken kaupunki maksaa materiaalit ja kulukorvaukset, mutta varsinainen työ ei maksa kaupungille mitään. Poke taas saa tulevaisuuden osaajille oikeita töitä, joissa pääsee harjoittelemaan rakentamista käytännössä.

– Teemme nuorten kanssa yläkerran lankkulattiat ja sisäkaton. Ensin purimme yläkerran sisäkatot ja lattiat, villoitimme uudelleen välipohjan ja nyt asennamme uuden lankkulattian, sekä kattopaneelit. Vanhan talon korjaaminen on vähän työläämpää kuin uudisrakentaminen. Seinät, lattiat ja katot eivät välttämättä ole aivan suorassa ja esimerkiksi lattialankkujen asennuksen yhteydessä olemme joutuneet oikomaan vanhoja rakenteita, jotta lattiasta saadaan mahdollisimman suora. Pyrimme ammattimaiseen työnjälkeen, vaikka opiskelijatyönä remonttia teemmekin. Kaupungin kanssa yhteistyö on sujunut erinomaisesti, sanoo  opettaja Ossi Vänskä.

Yläkerran remontti valmistuu Poken osalta kevään aikana ja sen jälkeen kaupunki tekee vielä pintoja, viimeisiä sisustustöitä sekä portaikon.

Aikaisemmin kaupunki ja Poke tekivät oppilastyöyhteistyötä Hiskin saunan remontissa. Roskakatos Hiskin mökin ja saunan väliin valmistuu keväällä.

– Wahlmanin talon remonttia on ilo seurata, kohteesta tulee upea. Ja tämä on hieno yhteistyön muoto, josta kaikki hyötyvät, niin kaupunki, asukkaat, opiskelijat ja POKE, sanoo tekninen isännöitsijä Hanna Räsälä.

Poken rakennusalan opettaja Ossi Vänskä ja Äänekosken kaupungin tekninen isännöitsijä Hanna Räsälä.

 

Alun perin tehtaan virkailijoiden koti

Äänekosken Hiskinmäellä Metsä Boardin tehdasalueella sijainnut kulttuurihistoriallisesti arvokas Wahlmanin talo siirrettiin pari vuotta sitten Metsä Groupin uuden tehdashankkeen tieltä. Metsä Boardin hakema kaavamuutos Hiskinmäen alueella ei tukenut ulkopuolelta suojellun rakennuksen vaatimaa miljöötä, joten yhtiö tarjoutui siirtämään talon ja luovuttamaan sen veloituksetta Äänekosken kaupungille.

Talo nostettiin kokonaisena tukikehikkoineen Äänekosken taidemuseon viereiseen puistoon. Kokonaisuudessaan korttelialueiden rakennukset luovat yhdessä arvokkaan ympäristön Äänekosken kaupunkialueella. Metsä Board vastasi talon siirtämisestä ja rakennuksen viimeistelystä käyttökuntoiseksi uudella tontilla.

Suuri ja kaunis hirsitalo on ulko-osiltaan suojeltu. Wahlmanin talolla on erityistä teollisuushistoriallista ja rakennushistoriallista merkitystä. Vuonna 1924 rakennetun talon on suunnitellut arkkitehti Birger Federley, ja se on valmistunut alun perin Äänekosken tehtaiden ylemmän virkailijakunnan asunnoksi. Rakennus on ollut vuosikymmenten varrella pääosin asuinkäytössä, myöhemmin koulutus- ja kokoustilana sekä viimeisimmäksi yhdistys- ja kokoontumistilana.

Äänekosken kaupungin omistaman rakennuksen tuleva käyttötarkoitus on vielä avoinna. Suunnitelmissa on ollut, että se tulisi kaupungin omaan käyttöön kaupungintalon tulevan tilanpuutteen vuoksi.

– Talolle saadaan nyt valmius kuitenkin monenlaiseen käyttötarkoitukseen, mikä on tärkeää tulevia vuosikymmeniä ajatellen, Räsälä sanoo.

8.2.2024

Parturi-kampaajaksi Pokelta valmistunut Ulla Näkkäläjärvi yhdistää työn ja opiskelun. Aamupäivät kuluvat luennoilla, ja iltapäivisin hän tekee töitä kampaamossaan.

Ulla Näkkäläjärvi opiskeli vajaa vuosikymmen sitten Pokella parturi-kampaajaksi ja on siitä lähtien huolehtinut asiakkaidensa hyvinvoinnista Lumo-kampaamossa Äänekoskella.

– Lähdin opiskelemaan kolmen lapsen syntymän jälkeen ja nautin kovasti omasta ajasta ja valmiista ruuasta, hän muistelee opiskeluaikojaan.

Hiusalalle Näkkäläjärvi päätyi, koska käsillä tekeminen kiinnosti.

– Nuorin lapsistamme oli vuoden ikäinen, kun opiskelin ensin ripsiteknikoksi ja perustin toiminimen. Tein ripsiä kotona ja huomasin ilmoituksen parturi-kampaajan opinnoista, hän kertoo.

Näkkäläjärvi aloitti opinnot Pokella tammikuussa 2015. Jo seuraavana syksynä hän alkoi tehdä töitä samassa liikkeessä, missä oli ollut harjoittelussa. Oma liiketila Pukkimäeltä löytyi ystävän kanssa yhdessä, ja tänä vuonna hänelle tuli jo 10 vuotta täyteen yrittäjänä.

 

Kampaajana Ulla on oppinut paljon asiakaspalvelutyöstä. Samoja taitoja tarvitsee myös toimintaterapeutti.

 

Halu auttaa

 

Kulunut syksy on kuitenkin tuonut muutoksia elämään. Näkkäläjärvi tekee kampaajan töitä pääasiassa iltapäivisin, sillä hän aloitti toimintaterapeutin opinnot Joensuun ammattikorkeakoulussa. Mistä moinen tuli mieleen?

– Varmasti ikäkin vaikuttaa siihen, että mielenkiinnot kohteet muuttuvat. Minusta alkoi tuntua, että haluan auttaa ihmisiä. Tammikuussa aloin miettiä, mihin hakisin opiskelemaan, 41-vuotias kertoo.

– Ja on myös niin, että käsityöammatissa pärjäämistä ei tehdä kovin helpoksi, hän pohtii viitaten esimerkiksi yrittäjän YEL-maksujen uudistukseen.

Työtä ihmisten kanssa

 

Vaikka terapia-ala tuntuu äkkiseltään erilaiselta kampaajan työhön verrattuna, paljon yhteistäkin löytyy.

– Kummallakin alalla saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja asiakaspalvelutaidoista on varmasti hyötyä myös terapeutin työssä.

Lähipiiriltään Näkkäläjärvi on saanut tukea ja kannustusta päätökseensä, vaikka kyselijöitäkin on tullut vastaan. Toisaalta hänen esimerkkinsä on kannustanut muitakin pohtimaan omia haaveitaan elämässä.

– Itse ajattelen, että miksi ei. Etukäteen ei voi tietää toimiiko tämä. Jos ei toimi niin sitten keksitään jotain muuta. Aina asiat järjestyvät jollakin tavalla, hän rohkaisee.

Syksyn mittaan päiviin on muotoutunut rytmi, jossa aikaa jää sopivasti kaikelle tarpeelliselle.

– Aamupäivisin minulla on usein luentoja. Sen jälkeen syön lounaan, ulkoilutan koiran ja tulen iltapäiväksi liikkeelle, hän kertoo.

Lähipäiviä on Joensuussa 2-3 kuukaudessa. Näkkäläjärvi odottaa jo kevään ensimmäistä harjoittelua, joka suuntautuu vanhustyöhön. Harjoittelupaikka on jo valmiina.