Eläintenhoitaja Kirsi Niemi on onnellinen, sillä koiratrimmaajana hän saa tehdä juuri sitä, mitä haluaa.

 

Kirsi Niemen työpäivä voi mennä esimerkiksi näin: aamupäivällä koiratrimmauksia, turkkien siistimisiä ja kynsienleikkuuta. Välillä myyjänä DogStopin kaupan puolella. Iltapäivällä koiran uimakoulu koirakeskuksen uima-altaalla. Kun päivä päättyy, kotona odottaa perheen ihmisjäsenten lisäksi oma cavalier kingcharlesinspanieli Queeni, jonka kanssa iltalenkki Oulussa.

Koiraihmisen unelmapäivä, vai mitä? Ja sitä se Niemen mielestä onkin.

– Työ tuntuu ihanalta, hän hehkuttaa.

Pokelta eläintenhoitajaksi valmistunut Niemi, 34, iloitsee unelmatyöstään, sillä matka nykyiseen on ollut pitkä eikä ihan suorakaan.

 

Harrastus
vuosikymmeniksi

 

Ensimmäisen koiransa Kirsi Niemi sai 11-vuotiaana.

– Siskoni oli allerginen, ja tuossa vaiheessa uskalsimme kokeilla koiran hankintaa.

Koira oli cavalier Nelli, ja kun kaikki sujui hyvin allergiankin kanssa, perheeseen tuli muutaman vuoden kuluttua myös Sara. Koiraharrastus vei Kirsin ja hänen äitinsä mukanaan siinä määrin, että parhaimmillaan kotona asusti yhdeksän cavalier kingcharlesinspanielia. Näyttely- ja kasvatustoiminta jatkui yli 20 vuotta.

Se tie on kuitenkin kuljettu loppuun.

– Koiran terveys on meille tärkeää. Tällä rodulla on paljon ongelmia, ja siksi olemme lopettaneet kasvattamisen, Niemi kertoo.

 

Hyviä
tyyppejä

 

Nuoresta asti oli selvää, että eläimet ovat Kirsin juttu.

– Kävin lukion Oulussa, ja sen jälkeen lähdin Pokelle opiskelemaan. Halusin mahdollisimman kauas Oulusta, hän muistelee.

– Opiskelu oli ihan unelmaa. Meillä oli viikkohoitosuunnitelma, joihin kuuluu tietyt vastuualueet. Työpaikkaohjaajat olivat tosi hyviä. Ja kävin kaikilla mahdollisilla koiratunneilla enkä halunnut hyväksiluettaa mitään, vaikka koiraharrastusta olikin taustalla, hän kertoo.

Parasta olivat tietysti eläimet. Tarvaalassa hoidetaan talvisin Vesipuisto Veijarin omistuksessa olevia eläimiä, joten työharjoittelu onnistui kesällä puuhapuiston eläintenhoitajana. Muutamat nelijalkaiset persoonat ovat jääneet mieleen.

– Roosa-possu eli virallisesti vietnamilainen roikkovatsasika ja aasi Samppa, lapinlehmä Hades sekä Petteri-vuohi, Niemi muistelee.

– Petteri saattoi puskea kaikkia jotka pelkäsivät sitä. Minä tykkäsin kun sai olla eläinten kanssa kahdestaan, ja tunsin oloni läheiseksi niiden kanssa.

Eräs muisto koulusta voi hyvin edelleen.

– Yksi koulun viljakäärmeistä muni, ja ostin itselleni poikasen.

 

 

Kiirettä
keväisin

 

Valmistumisen jällkeen Niemi jatkoi opintojaan Tampereella valmistuen koirahierojaksi . Työkokemusta kertyi eläinkaupassa sekä koirahieroja-trimmaaja-yrittäjänä Jyväskylässä. Sitten alkoi taas pohjoinen kutsua, ja Niemi muutti kotiseudulle Ouluun.

– Olin töissä R-kioskissa ja pizzeriassa, ja hain koko ajan oman alan töitä, hän kertoo. Tuossa vaiheessa perhe oli kasvanut tytär Nealla, joka on nyt 9-vuotias.

Sitten onni potkaisi, ja Niemi pääsi opiskelemaan trimmaajaksi oppisopimuksella koirahoitola DogStopiin. Kun opiskelut olivat ohi, hän jäi töihin.

– Työ tuntuu ihanalta! Joskus ruuhka-aikoina päivistä voi tulla pitkiäkin.

Kiireistä on esimerkiksi keväällä kun kelit lämpenevät. Tuolloin pörröiset pohjavillakoirat tulevat hakemaan trimmaajalta kevennettyä kesäilmettä.

Vähimmilään koiralta leikataan kynnet, siistitään tassukarvat ja peppukarvat. Usein trimmiin kuuluu myös ”pesu ja puunaus”. Näyttelytrimmaukset ovat sitten vielä erikseen.

– Parasta on, kun saa olla eläinten kanssa tekemisissä. Saa olla luova ja kokeilla eri juttuja. Koira kyllä tietää, jos siitä tykkää, Niemi kertoo.

 

 

Kiinnostaako sinua opiskella eläintenhoitajaksi, koirien trimmaajaksi tai klinikkaeläinhoitajaksi? Lue lisää ja hae mukaan!