Maarit Siik haluaa tehdä töitä erityislasten kanssa. Koulunkäynninohjaajan opinnot imaisivat mukanaan niin, että tutkinto valmistui ennätysajassa.
Maarit Siikin opinpolulla oli mäkiä ja mutkia, mutta tutkintoon hän kiisi kuin formula.
Maarit Siik on onnellinen vastavalmistunut, jolla on pitkä ja juhlava tutkintonimike:
Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinto, koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen osaamisala.
Suolahdessa asuvan Siikin tyytyväisyyttä hyrisevää olemusta katsellessa ei arvaisi, millaisia haasteita hän opinnoissaan kohtasi.
– Kannattaa uskoa unelmiinsa ja tehdä töitä, eikä koronaa tarvitse pelätä, hän kannustaa.
Työttömänä ollut Siik, 32, sai toissa syksynä kutsun Taite työelämään -hankkeen tapaamiseen, jossa virisi vanha haave työskentelystä erityislasten parissa. Siik oli aikanaan aloittanut nuorisotyönohjaajan opinnot Suolahden opistossa, mutta sitten syntyivät omat lapset, jotka ovat nyt 13-, 11- ja 6-vuotiaat.
Ja nyt olikin äidin aika.
– Oppisopimuspaikat ovat kiven alla, mutta minulle järjestyi onneksi oppisopimustyöpaikka Koulunmäen koulun pienryhmästä, Siik kertoo.
Koulunkäynninohjaajan tutkinto ei kuulu Poken koulutustarjontaan tällä hetkellä. Tämä ei ollut kuitenkaan este toteuttaa Maaritin oppisopimuskoulutusta. Pokella on nimittäin laajennettu oppisopimuskoulutuslupa, joka mahdollistaa koulutuksen hankkimisen opiskelijalle jostain muusta oppilaitoksesta. Poke voi siis ostaa toisesta oppilaitoksesta, tässä tapauksessa Karstulan Evankelisesta opistosta, opiskelijan tarvitseman koulutuksen ja näytöt.
Maarit Siikille se oli onnenpotku. Hän piti paljon harjoittelustaan luokassa, jossa lapsilla on monenlaisia kehityksellisiä haasteita.
– Työ erityslasten ja varsinkin erityisnuorten kanssa on palkitsevaa. Minulla on halu auttaa heitä. Myös työyhteisö oli tosi hyvä ja kannustava opintojen edetessä, Siik kertoo.
Ylämäki tuli vastaan viime keväänä, kun terveydelliset vaivat pakottivat keskeyttämään opinnot puoleksi vuodeksi. Koronakin iski, sulki koulut ja laittoi monen asian uusiksi. Lopulta pandemia kuitenkin suorastaan vauhditti Siikin opiskeluja: hän paahtoi loput neljä tutkinnon osaa kolmessa ja puolessa kuukaudessa! Moisella tahdilla pääsee jo Poken ennätystenkirjaan.
– Usko omiin unelmiin oli niin kova, että kun sain terveysasiat vihdoin kuntoon, halusin valmistua mahdollisimman nopeasti. Ilman perheen, miehen ja ystävien tukea se olisi ollut mahdotonta, Siik kiittelee.
Kun Siik viime syksynä palasi jatkamaan opintojaan, oppisopimusjärjestely purettiin ja Siik teki opintonsa loppuun suoraan Karstulan Evankelisen opiston tutkinto-opiskelijana. Harjoitteluja lukuun ottamatta opiskelu tapahtui tietenkin etänä.
– Sain todella hyvin materiaaleja ja tukea itseoppimiseen aina riippuen siitä, mitä tutkinnon osaa olin suorittamassa. Ne olivat käsilaukkutavaraa, aina joka paikassa mukana, Maarit kertoo.
Korona-aikaa kuvaa Siikin mukaan myös se, että lähiopetuksen puutteessa etätehtävien ja esimerkiksi huolellisesti tehtyjen näyttösuunnitelmien merkitys korostuu.
– Oma osaaminen täytyy pystyä osoittamaan kirjallisesti.
Opinnoista haaveilevia Maarit Siik kannustaa selvittämään, mitä kaikkia mahdollisuuksia Pokella on tarjottavanaan. Opintojen perässä ei välttämättä tarvitse muuttaa toiselle puolelle Suomea.
– Poken kanssa asioiden hoitaminen oli mutkatonta, ja he olivat omien opintojeni alullepanijoita. Monikaan ei tiedä, mitä kaikkea Poken kautta voi opiskella.
Maarit Siik innostui itse niin paljon, että seuraavat opinnot siintävät jo mielessä.
Teksti ja kuva: Maija Voutila