Poken digilabin henkilökunta vieraili Äänekosken Piilolan päiväkodissa tekemässä tekoälytaidetta lasten kanssa. Ideana oli, että lapset keksivät tarinan, josta syötetään sanoja ohjelmaan, jossa tekoäly kuvittaa tarinan. Sekä lapset että päiväkodin henkilökunta innostuivat tekoälytaiteesta.

– Tekoälytaiteessa sanoilla pystytään tekemään teoksia. Annamme koneelle sanoja ja se tekee muutamassa sekunnissa aiheesta kuvan. Lapset ovat rohkeita ja innovatiivisia kokeilemaan asioita. Ensin he lähtivät keksimään tarinoita, sitten heille tuli jo jatkoajatuksia, että näistä kuvistahan saisi kirjan. Teimme sitten heidän kanssaan kirjan. Tämä laajentaa itseilmaisua erityisesti pienemmillä lapsilla, jotka eivät vielä ole hyviä piirtämään. Tekoäly ei osaa kaikkea, vaan sitä pitää opettaa eli lapsen pitää tosi tarkkaan kertoa vähän niin kuin kaverille kertoisi ja kuvailisi asioita, sanoo Poken digitaalisten ympäristöjen asiantuntija Pekka Ouli.

Piilolan päiväkodin varhaiskasvatuksen opettaja ja digitutor Aden Kariuki oli jo aiemmin tutustunut jonkun verran tekoälytaiteeseen.

– Näen tässä paljonkin hyvää. Lapsen mielenkiinto tulee vahvasti mukaan eli se, mikä on hänen arjessaan mielessä. Tämä on älyttömän hyvä väline kuvalliseen ja tarinalliseen kerrontaan. Kerronnan taitoja harjoitellaan arjessa paljon muutenkin. Päivä oli jännittävä myös koko henkilökunnalle, sillä opimme kaikki paljon uutta, sanoo Kariuki.

Myös varhaiskasvatuksen suunnitelmassa puhutaan digitaidoista, joihin tekoälytaide sopii Kariukin mukaan loistavasti.

-Tämä oli meille ajankohtainen asia, koska varhaiskasvatuksen suunnitelmissa puhutaan digitaalisesta osaamisesta ja mitä kaikkea se mahdollistaa ja velvoittaa opetuksessa. Tällä hetkellä Äänekoskella on hyvin asiat, sillä uudistukseen on reagoitu kaupungin sisällä, mutta paljon riippuu opettajan omasta aktiivisuudesta, mitä ja miten lähtee asioita tekemään, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Aden Kariuki Piilolan päiväkodista.

Kariuki käyttää aktiivisesti erilaisia digitaalisia välineitä oppimisessa lähes päivittäin. Esimerkiksi tabletit ovat olleet aktiivisessa käytössä lasten kanssa.

-Tabletti on helppo väline lapsille. He ovat esimerkiksi opetelleet käsittelemään kuvia tabletilla. Etsimme  netistä kuvia, joihin lapset saivat sijoittaa itsensä. Viime vuonna meillä oli avaruus teemana ja lapset sijoittelivat itseään ympäri avaruutta. Nyt teimme isänpäivälahjat kuvanmuokkausta hyödyntäen. Laitteiden käyttö suoriutuu lapsilta näppärästi, meidän tehtävä varhaiskasvatuksessa on näyttää mihin kaikkeen esimerkiksi tablettia voikaan käyttää, sen pelaamisen ja videoiden katselun lisäksi. Lapset oppivat nopeasti ja ovat älyttömän taitavia, sanoo Kariuki.

Poken digilab ja Piilolan päiväkoti suunnittelevat tekoälytaiteelle jatkoa. Ehkäpä tulevaisuudessa nähdään lasten tekoälytaidenäyttely.

Lisätietoja: digitaalisten ympäristöjen asiantuntija Pekka Ouli, Poke, p. 040 358 9198

Pokella on järjestetty tänä syksynä työnohjausta lähihoitajaopiskelijoiden työelämässä oppimisen jaksojen työpaikkaohjaajille ja arvioijille. Seitsemän työpaikkaohjaajaa Äänekosken ja Viitasaaren kaupunkien henkilökunnasta on osallistunut koko syksyn kestävään ryhmätyönohjaukseen.

-Haluamme tukea työpaikkaohjaajia ja näyttöjen arvioijia heidän ohjaustyössään. Opiskelijoiden ohjaaminen on vaativaa ja usein kuormittavaa työyhteisöjen arjessa. Ohjaajien tukeminen työnohjauksellisesti lisää motivaatiota ohjaustyöhön. Työnohjauksen avulla voimme yhdessä parantaa ohjauksen laatua sekä tukea opiskelijoiden oppimisprosessia ja tutkinnon suorittamista, sanoo sosiaali- ja terveysalan opettaja ja työnohjaaja Tiina Silvennoinen

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, ja sitä tehdään koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä.

-Olemme puhuneet opiskelijoista ja ohjaamisen haasteista, kuten esimerkiksi ujoista ja erityisen tuen tarpeessa olevista opiskelijoista, väsymyksestä ja hoitoalan vetovoimasta eli miten ohjauksen keinoin saataisiin opiskelijat pidettyä alalla. Ryhmään on muodostunut nopeasti turvallinen ja rento ilmapiiri, mikä on tärkeää. On naurettu paljon, sanoo Silvennoinen.

Myös ryhmäläiset ovat kokeneet työnohjauksen hyväksi.

Tässä heidän kommenttejaan:

”Yllätti positiivisesti. Luulin, että tämä on luentoa, mutta ei ollutkaan.”

”Minulla on vähän kokemusta nuorista opiskelijoista. Täällä olen oppinut asettumaan paremmin heidän asemaansa ja siihen, millainen kynnys uusi työpaikka voi heille olla.”

”Olen ymmärtänyt, että pitää antaa aikaa opiskelijalle, että ei tarvitse osata heti. Asioiden sisäistäminen vie aikaa.”

”Rento, samanhenkinen ilmapiiri.”

”Pienellä kynnyksellä ja luottamuksellisesti voi sanoa kaikkea.”

”Ihanat herkut ja kahvit.”

”Suosittelemme kaikille, jotka ohjaavat opiskelijoita. Kannatti lähteä.”

”Vertaisuus työnohjausryhmässä on ihan parasta.”

Työpaikkaohjaajien työnohjauksen pilotointi on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Osaamisella töihin -hanketta. Lisätietoja hankkeesta https://poke.fi/hankkeet/jatkuva-oppiminen

Lisätietoja: Tiina Silvennoinen, voimavarakeskeinen työnohjaaja, mielenterveys- ja päihdetyön opettaja Tiina Silvennoinen, p. 040 589 6960

Suuren kysynnän vuoksi Poke järjestää hygieniapassitestin ukrainan ja thain kielillä.

Thain kielinen testi järjestetään 17.11. Äänekoskella ja 18.11. Viitasaarella.

Ukrainan kielinen testi järjestetään 17.11. Äänekoskella ja 18.11. Viitasaarella

Oppimateriaali löytyy ukrainaksi täältä.

Hygieniapassi vaaditaan henkilöltä, joka työskentelee elintarvikehuoneistossa, kuten esimerkiksi kahvilassa, pikaruokalassa, suurkeittiössä tai elintarvikemyymälässä ja käsittelee työssään pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Hygieniapassi vaaditaan myös elintarvikealan toimijalta, joka omassa elintarvikehuoneistossaan käsittelee helposti pilaantuvia elintarvikkeita tai opiskelijalta, harjoittelijalta, joka käsittelee helposti pilaantuvia elintarvikkeita kolme kuukautta tai enemmän.

Ilmoittautumiset: https://poke.fi/koulutushaku?jarjestys=&hakusana=hygieniapassitesti&koulutusala=&tutkinto=&paikkakunta=

Lisätietoja: Anniina Oksanen, p. 040 667 2238, anniina.oksanen@poke.fi

Kaikkien vuosikurssien kasvatus- ja ohjausalan opiskelijat lähtivät yhdessä Äänekosken Kapeenkoskelle viettämään yhteistoimintapäivää. Tavoitteena oli tutustua muihinkin kuin oman ryhmän opiskelukavereihin.

-Tavoitteena oli tutustua toisiimme opiskelijoina, opettajina ja ihmisinä. Kun lähdetään pois koululta luontoon, tullaan läheisemmin tutuiksi ja yhteiset pelit ja leikit ryhmäyttävät. Aiemmin näitä retkiä on tehty oman luokan kanssa, mutta nyt päätimme kokeilla yhdessä koko alan kanssa. Se on tärkeää siksikin, että eri vuosikurssien opiskelijat käyvät myös samoja kursseja jossain vaiheessa, sanoo opettaja Tanja Kuitunen.

Yksi syy tapahtumaan oli Kuitusen mukaan myös se, että kouluterveyskyselyssä nousi huoli siitä, miten yhteisö voi.

-Meillä on kasvatus- ja ohjausalalla kaikki työkalut ryhmäyttämiseen. Parhaimmillaan tämmöinen päivä kantaa pitkälle ja tukee hyvää oloa ja turvallisuutta opiskeluarjessa, hän sanoo.

Nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelija Jani Kalenius oli tyytyväinen päivään.

– Opiskelukavereihin tutustuu paremmin vapaamuotoisen päivän aikana. Tuntui, että Kapeenkoskella pystyin juttelemaan kaikkien kanssa. Löysin porukasta jopa vanhoja peruskoulukavereita, sanoo Kalenius.

Päivän tavoitteena oli myös oppia omaa alaa. Ensin opiskelijat suunnittelivat koulussa ohjelmaa muille. Suunnitellessa jo ryhmäydyttiin ja tutustuttiin.

-Kaikki suunnittelivat muun muassa oman tavan esitellä oma ryhmänsä. Päivä oli mielestäni turvallinen ohjaustilanne kaikille. On tärkeää joskus lähteä pois kouluympäristöstä, sillä uudessa ympäristössä toimiminen tukee välitöntä vuorovaikutusta, sanoo Kuitunen.

Myös opettajat olivat valmistelleet oman esityksensä, jossa he esittäytyivät opiskelijoille.

Opiskelijat olivat suunnitelleet lisäksi toiminnallisia ohjauksia, kuten tutustumisharjoituksia, leikkejä ja tansseja. Kapeenkoskella nähtiin muun muassa disko ja ihmisbingo.

-Ryhmäytyminen on prosessi, johon kannattaa varata aikaa ympäri vuoden. Aloittavien opiskelijoiden kanssa vietämme vielä omat retkipäivät, sanoo Kuitunen.

-Loistava päivä kaikin puolin. Sain uusia tuttuja, joten nyt kun kävelee koulun käytävällä, on paljon uusia tuttuja , joita tulee moikkailtua ja joiden kanssa tulee juteltua pienemmällä kynnyksellä, sanoo Jani Kalenius.

Kiinnostuitko kasvatus- ja ohjausalasta? Lue lisää lastenohjaajan ja  nuoriso- ja yhteisöohjaajan koulutuksista ja hae mukaan!

Haluatko tutustua eri teknisiin aloihin? Nyt se on mahdollista Karstulassa. Koulutus on tarkoitettu Karstulan seudun työttömille tai työttömyysuhan alaisille henkilöille, jotka haluavat tutustua teknisiin aloihin, ja jotka voisivat työllistyä Karstulaan tai lähialueelle.
Koulutuksen tavoitteena on vastata alueen yritysten ja organisaatioiden rekrytointitarpeeseen tutustuttamalla, ja herättämällä opiskelijoiden kiinnostusta teknisen alan tehtäviin eri toimialoilla, ja työpaikoilla. Tutustumisen kohteina painotetaan erityisesti teknisiä aloja, kuten kone- ja tuotantotekniikkaa, puutuoteteollisuutta, talo- ja kiinteistötekniikkaa sekä sähkö- automaatiota, sekä niiden toimialojen työtehtäviin, yrityksiin sekä jatkokoulutusmahdollisuuksiin.

Sisältö:
– Orientoituminen opiskeluun, 3 pv lähiopiskelua, 1 pv etäopiskelua
– Tutustuminen teknisiin aloihin ja -yrityksiin, 16 pv lähi, 2 pv etä
– Työnhakuvalmennus, 2 pv lähi, 2 pv etä
– Lupa- tai korttikoulutukset, 4 pv
– Työssäoppiminen ja työpaikkoihin tutustuminen, 10 pv

Koulutus järjestetään 24.10-16.12.2022

Lisätietoja:
Pekka Kauppinen
pekka.kauppinen@poke.fi
040 1831640

Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Haussa oleva työvoimakoulutus – Haku hakutekijöillä (te-palvelut.fi)

Äänekosken Piilolanniemeen on kohoamassa uusi, moderni vanhusten palvelutalo. Putkiasentaja Jukka Kautto ja keväällä asentajaksi valmistunut Konsta Kinnunen ovat juuri aloittaneet kylpyhuoneiden kalustamisen: hanojen, pönttöjen ja suihkujen kiinnittämisen.

– 59 vielä jäljellä, Kautto naurahtaa käsienpesualtaan hanaa ruuvatessaan. Ammattilaisella ei hommassa kauan nokka tuhise.

Ennen tätä vaihetta 60-paikkaisen palvelutalon työmaalla on tehty monenlaisia katseilta piiloon jääviä töitä. Rakennuksen yläkertaan on esimerkiksi valmistunut lämmönjakohuone, joka työllisti putkiasentajat useaksi viikoksi.

– Olemme hitsanneet ilmanvaihto- ja vedenjäähdytyslaitteiston putkia, Kautto kertoo.

Koeponnistus on tehty, ja nyt työt ovat siirtyneet tuleviin asuinhuoneisiin.

Käsityö kunniaan

Putkien hitsaaminen sekä lämmitys-, vesi- ja viemärijärjestelmien asentaminen, huolto ja korjaaminen ovat putkiasentajan työn arkea. Eerolan palvelutalo on Jukka Kauton mukaan isohko työmaa, jossa tärkeässä osassa on esimerkiksi LVI-piirustusten mukaan toimiminen.

Työmaalla jokainen hoitaa omaa tonttiaan, ja työskentely on itsenäistä. Se onkin osa asentajan työn viehätystä.

– Työssä saa itse päättää, miten ja missä järjestyksessä teet asioita. Myös oman kädenjäljen näkee heti, se tuntuu hyvältä, Kautto kertoo.

Työssä tarvitaan kädentaitoja, ja se olikin suurin syy siihen, että Kautto päätyi alalle.

– Olen koko ikäni tykännyt touhuta ja tehdä käsilläni. Hetken aikaa mietin talonrakennuspuolta, mutta olen ollut valintaani tyytyväinen, Äänekosken Mämmeltä kotoisin oleva Kautto, 29, kertoo.

Harjoittelusta töihin

Jukka Kautto on valmistunut Pokelta vuonna 2011 ja on siitä lähtien ollut Kosken LVI-Palvelu Oy:n palkkalistoilla. Harjoittelu yrityksessä poiki työpaikan saman tien. Nyt hän voi itse kannustaa opiskelijoita samaan.

– Harjoittelussa teet käyntikorttia itsellesi. Asenne on tärkeintä: on hyvä osata tehdä kuten sanotaan, mutta myös ajatella itse, hän rohkaisee.

Töitä putkimiehelle riittää, ja yleensä hän onkin hyvin tarpeellinen ja odotettu ammattilainen rakennuskohteessa. Moni asia liikahtaa eteenpäin vasta, kun putkiasentaja on käynyt paikalla.

– Kyllä usein saa kuulla, että on sinua odotettukin, Kautto naurahtaa.

Millainen sitten on hyvä putkiasentaja?

– Pitää olla oma-aloitteinen. Kukaan ei tule kertomaan, miten jokin asia pitää tehdä, Kautto pohtii.

Myös tarkka pitää olla.

– Liitokset pitää tehdä kunnolla, sillä putkissa kulkee vesi. Huono työjälki saa vahinkoa aikaan, hän sanoo.

Työmailla on monenlaisia rakennusalan ammattilaisia, joten yhteistyökykyäkin tarvitaan. Vaihtelua työhön tuovat erilaiset työkohteet. Ison palvelutalon rakennuksen vastaparina ovat vaikkapa omakotitalon putkityöt.

– Tykkään siitä, että päivät ovat erilaisia. Työ on samaa mutta eri mittakaavassa, se on ihan oma maailmansa, Kautto sanoo.

Kiinnostuitko putkiasentajan koulutuksesta? Lue lisää talotekniikan perustutkinnosta ja hae mukaan!

Uudessa blogissa kerrotaan aikuisopiskelun monista mahdollisuuksista!

Tervetuloa Työnhakijoiden teemapäivään tiistaina 14.6. klo 10-11.30 Teamsissa ja Kehrän Olotilassa, Kauppakatu 8, 2.krs, Saarijärvi.

Voit osallistua Teamsilla (linkki https://urly.fi/2EhZ) tai tulla Kehrän Olotilaan. Olotilassa kahvitarjoilu!

Aiheena uusi asiakaspalvelumalli sekä avoimien työ- ja koulutusmahdollisuuksien esittely.

Paikalla Kuntakokeilusta omavalmentaja Timo Järvinen, Saarijärven kaupungin työllisyyspäällikkö Anna-Marja

Tamminen sekä Pokelta opo Anna-Maija Koskenlahti

Lisätietoja: opinto-ohjaaja Anna-Maija Koskenlahti, Poke, p.  040 0351 516

Tervetuloa Työnhakijoiden teemapäivään tiistaina 14.6. klo 10-11.30 Teamsissa ja Kehrän Olotilassa, Kauppakatu 8, 2.krs, Saarijärvi.

Voit osallistua Teamsilla (linkki https://urly.fi/2EhZ) tai tulla Kehrän Olotilaan. Olotilassa kahvitarjoilu!

Aiheena uusi asiakaspalvelumalli sekä avoimien työ- ja koulutusmahdollisuuksien esittely.

Paikalla Kuntakokeilusta omavalmentaja Timo Järvinen, Saarijärven kaupungin työllisyyspäällikkö Anna-Marja

Tamminen sekä Pokelta opo Anna-Maija Koskenlahti

Lisätietoja: opinto-ohjaaja Anna-Maija Koskenlahti, Poke, p.  040 0351 516

Niina Liimatainen halusi eläintenhoitajaksi jo lapsena. Oikea aika haaveiden toteuttamiseen tuli, kun omat lapset lensivät pesästä.

Niina Liimataisen suu kääntyy väkisin hymyyn, kun aletaan puhua sonneista, vasikoista ja navettatöistä.

– Se on niin mukavaa hommaa, ei tunnu työltä ollenkaan, hän kertoo innoissaan.

Liimatainen on äskettäin päättänyt eläintenhoitajaopintojen ensimmäisen harjoittelun Lamminmäen lihakarjatilalla Konginkankaalla. Kahdeksan viikon harjoitteluun on kuulunut monenlaista työtä ruokinnasta ja satapäisen lauman huolehtimisesta traktorien ja muiden koneiden kunnossapitoon. Sekä paljon mullien ja vasikoiden rapsuttelua. Se on ihan parasta.

– Olen pienestä asti tykännyt olla eläinten kanssa. Niiden kanssa touhutessa näkee työnsä tuloksen, kun eläimet voivat hyvin, hän sanoo.

Viimeisimmäksi Liimataisen omassa perheessä on ollut kaneja, ja hänellä on ollut jo pitkään osaomistus ravihevosesta. Sen valmentaminen ja raveissa käyminen olivat hyvää pään nollausta myös silloin, kun kahden lapsen äiti vasta unelmoi eläintenhoitajan ammatista.

– Haaveilin opiskelusta tosi monta vuotta, mutta aina oli jotain esteitä. Aluksi lasten harrastukset veivät kaiken ajan. Mietin myös, miten tulemme toimeen, jos jään opiskelijaksi.

Nyt parikymppiset tyttäret asuvat jo omillaan, ja he kannustivat äitiä koulun penkille.

– Mietin vähän huolissani, että olen 48-vuotias, kun valmistun. Tytöt sanoivat, että sinulla on äiti vain yksi elämä. Ja niin se on, loppupelissä pitää miettiä mitä itse haluaa, Konginkankaalla asuva Niina kertoo.

Tehokas ja ahkera

Opiskelu ja itsensä kehittäminen eivät ole Niina Liimataiselle vierasta. Hän valmistui vuonna 1995 Pokelta kokiksi, ja on kouluttautunut työn ohessa dieettikokiksi sekä suorittanut tekniikan erikoisammattitutkinnon. Viimeiset kymmenen vuotta hän on toiminut Äänekosken kaupungilla ruokapalveluohjaajana.

– Olen aika kiinnostunut asioista ja tykkään ottaa selvää, hän kertoo.

Tammikuussa alkaneita eläintenhoitajaopintojakin hän on lähtenyt viemään tehokkaasti eteenpäin.

– Hankin kaikki kirjat ja teen tehtävät yleensä heti. Muuten ne jäävät roikkumaan, hän naurahtaa.

Mieluiten navettaan

Tarvaalan biotalouskampuksella järjestettävässä koulutuksessa opiskelija valitsee suuntautumisvaihtoehdoista joko tuotantoeläimet tai pieneläimet. Tämä valinta oli Liimataiselle helppo.

– Jos saa valita, menen mieluiten navettaan, hän sanoo.

Seuraavaan harjoitteluun hän pääseekin Hakolan lypsykarjatilalle Konginkankaan Kalaniemeen. Se on taas oma maailmansa.

Harjoitteluviikot ovat tärkeitä jaksoja, jolloin koulussa opittua viedään käytäntöön. Teoriatieto on kuitenkin avainasemassa.

– Koen, että osaan hoitaa eläimiä, mutta koulussa opin, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla. Olen oppinut paljon esimerkiksi ruokinnasta, kuten mitkä ruoka-aineet vaikuttavat milläkin tavalla ruoansulatuksessa, Liimatainen kertoo.

Samaan aikaan hänen kanssaan aloitti 25 eri ikäistä ja eri taustoilla olevaa opiskelijaa. Liimatainen saa opintoihinsa aikuiskoulutustuen, mikä on noin 70 prosenttia aikaisemmista palkkatuloista. Toimeentulonkin kanssa siis pärjää.

Mitä vinkkejä Niinalla on antaa heille, jotka vielä haaveilevat?

– Eläintenhoitajan ei pidä pelätä fyysistä työtä, ja tässä pitää opetella koneiden ja laitteiden toimintaa. Eläinten kanssa pitää olla rauhallinen – eläimiä ei saa pelätä, mutta toisaalta ei saa olla liian rohkeakaan. Eläimet aistivat pelon. Eläimet voivat juuri niin hyvin kuin niiden hoitajakin voi, hän toteaa.

Kiinnostuitko eläintenhoitajan koulutuksesta? Lue lisää maatalousalan perustutkinnosta ja hae mukaan!

Uudessa blogissa kerrotaan aikuisopiskelun monista mahdollisuuksista!

Kasvatusohjaajat Anne ja Melli avaavat jälleen kesätuvan ovet Piilolan kampuksella. Kesätupa on auki 6.-17. kesäkuuta maanantaista perjantaihin klo 10-14, ja sinne voi tulla tekemään ohjatusti opiskelutehtäviä ja esimerkiksi yto-aineiden verkko-opintoja. Pajaan voi tulla oma-aloitteisesti tai opettajan suosituksesta. Kesätuvassa tarjotaan myös välipalaa, joten mikä olisi parempi paikka opiskella kuin Annen ja Mellin kesätupa! Kesätupa sijaitsee Piilolan atk-luokassa 1088.

Ilmoittauduthan etukäteen 20.5. mennessä Annelle tai Mellille. Ilmoittautumisen yhteydessä tehdään suunnitelma opintojen suorittamiseksi:

Anne Tuliranta-Koitela puh. 040 624 0330

Merja Haaksiluoto puh. 040 662 1571

sähköpostit etunimi.sukunimi@poke.fi tai Wilma-viestillä

Tervetuloa!

Jos lähihoitaja Jaana Mäntyselle olisi vuosi sitten sanottu, että ensi keväänä päiväsi kuluvat kylppäreitä laatoittaen ja keittiönkaappeja kasaten, hän ei olisi uskonut.

Mäntynen, 39, viihtyi kolmivuorotyössä kehitysvammaisten vanhusten hoitokodissa ja luuli, että näin elämä menee jatkossakin.

-En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että lähtisin opiskelemaan jotain muuta.

Mutta sitten jotain tapahtui.

– Lapseni sanoi minulle, että ”sinä olet äiti kaikki illat töissä”. Ja totesin, että niinhän se taitaa olla, Mäntynen sanoo.

Jonakin yövuoron hämäränä hetkenä Mäntynen sukelsi internetiin tutkimaan, mitä hän voisi lähteä opiskelemaan. Kun Poken huoneistosaneeraajan koulutus pompsahti näkyville somekanavissa, Mäntynen ajatteli, että tässä se on.

-Olen aina tykännyt tehdä käsitöitä ja askarrella. Käsityöalalla on kuitenkin vaikea elättää itseään. Tämä tuntui juuri sopivalta vuoden mittaiselta irtiotolta, hän kertoo.

Saarijärvellä asuvalle Mäntyselle sopi hienosti myös se, että huoneistosaneeraajan koulutusta toteutetaan sekä Piilolassa Äänekoskella että osittain Tarvaalassa Saarijärvellä.

– Hain ja pääsin koulutukseen, ja olen ollut tosi tyytyväinen, hän toteaa.

Töitä riittää

Huoneistosaneeraajan opinnot koostuvat rakennusalan, puuteollisuuden sekä puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnon osista. Koulutus ei siis ole yhden alan koko tutkinto, vaan linjalta valmistuu korjausrakentamisen moniosaajia, jotka voivat tehdä remontoinnista vaikka ammatin itselleen.

Se saattaa olla Jaana Mäntyselläkin mielessä.

– Olen tykännyt opinnoista tosi paljon, ja kyllä alanvaihtokin on kiikarissa. Ihmiset haluavat kunnostaa kotejaan, ja remonttikohteita tuntuu riittävän, hän pohtii.

Kiehtovat materiaalit

Suurin osa opiskelusta tapahtuu käytännön töissä. Jaana Mäntynen on ollut lokakuusta asti harjoittelussa Saarijärven Mittakalusteessa, ja hän on päässyt tekemään monenlaisia remonttihommia.

– Olen esimerkiksi tapetoinut, laatoittanut kylpyhuoneita ja asentanut keittiön kaapistoja. Laatoitus on lempihommaani. Tykkään tehdä pikkutarkasti, hän kertoo.

Myös näytöt annetaan työpaikkaharjoitteluissa tai tarvittaessa Poken opiskelutiloissa. Haastattelupäivänä Mäntynen on juuri asentanut paikalleen oven sekä ovenkarmit.

– Puu materiaalina kiehtoo minua kovasti. Koulussakin aikanaan valitsin puutyöt, hän kertoo.

Remonttityöläisen työpäivät ovat hyvin erilaisia lähihoitajan arkeen verrattuna, vaikka Mäntynen viihtyykin hyvin kehitysvammaisten vanhusten parissa.

– Tuntuu hyvältä, kun näkee työnsä jäljen ja saa valmista aikaiseksi. Ja tietenkin, kun asiakas on tyytyväinen, hän pohtii.

Kahden lapsen äiti Mäntynen on tyytyväinen myös siihen, että koulutettava on oikeutettu aikuiskoulutustukeen.

Ensimmäiset kymmenen huoneistosaneeraajaa valmistuvat tänä keväänä, ja heistä kahdeksan on naisia. Mäntystä ei ollenkaan haittaisi, vaikka koulu jatkuisi vielä syksyllä.

– Tällä alalla riittäisi opiskeltavaa pitempäänkin. On mielenkiintoista kehittyä ja oppia uusia menetelmiä ja materiaaleja.

Kiinnostuitko huoneistosaneeraajan koulutuksesta? Seuraava ryhmä aloittaa syksyllä ja haku on nyt auki. Hae mukaan!

Liikkuva Poke -ohjelma voitti Valion stipendin, joka päätettiin käyttää Marttojen järjestämään kokkauskurssiin. Kokkauskurssille osallistui kaksi asuntolan porukkaa: yksi Äänekoskelta ja toinen Saarijärven Tarvaalasta. Opiskelijoille järjestettiin kaupunkiloma, jossa ensin laitettiin ruokaa, syötiin yhdessä ja sitten nuoret pääsivät vapaasti oleilemaan Jyväskylässä ennen autokyytiä takaisin asuntolalle.

Marttojen Tuija Elomäki oli master chef kurssin ajan. Tuija oli laatinut menuun, johon kuului aamun appelsiinikuitujuoma, chili con carne, raejuustopastasalaatti ja eton mess -jälkiruoka. Opiskelijat jakautuivat tiimeihin, jotka ottivat omat osuutensa haltuun, ja menu rakentui nopeasti ja vaivattomasti.

Yhdessä tekeminen sekä terveellinen ja maukas ruoka piristivät kivasti arkea!

Liikkuva Poke on Poken oma liikuntaohjelma, joka järjestää opiskelijoille ja henkilökunnalle liikuntatapahtumia ja mahdollistaa vapaa-ajan liikunta-aktiviteetteja. Liikkuvalle Pokelle haettiin syksyllä 2022 Valion stipendiä, koska juuri ammattiin opiskelevat ovat tärkeä ryhmä, jonka hyvinvointia tulee vaalia. He ovat itsenäistymisen kynnyksellä olevia nuoria, jotka ansaitsevat välillä pientä hemmottelua.